111. Moniäänisyyttä yksiääniseen Suomeen

Jyväskylässä ovat sakset jälleen kovassa käytössä. Saksikäsi Katainen taas viestittää, että "pienelle trimmaukselle" on tilausta myös ihan valtakunnan laajuisesti. Nostetaan nyt hallitukselle hattua siitä, että tuovat tänne ummehtuneeseen Impivaaraan hieman yleiseurooppalaisia tuulahduksia. In euro and Europe we trust. Vaihtoehtoisesti motto voisi olla: "Ich bin ein Europäischer. Hatunnosto myös tunnetun konsensushakuiselle Keskisuomalaiselle siitä, että kehtasi tällä kertaa nostaa myös kommarin ("torpedo-Tynjän") näkemyksiä. Yleensähän Keskisuomalainen lainaa "kriittisiä" ja kriittisiä jyväskyläläisten valtuutettujen puheenvuorojen pätkiä esimerkiksi opportunistilta vaikuttavalta Mauri Pekkariselta, joltakin sosialidemokraatilta tai joskus jopa joltakin perussuomalaiselta. Kenties nyt, kun rahamaailman edustajilla on niskalenkki tavallisista pulliaisista ja punaisista paholaisista, voidaan todelliset kasvot tuoda pikkuhiljaa päivänvaloon ja varmoina voitosta voidaan pienien vastustajien antaa lohdutuspalkinnoksi sanoa sanottavansa. Ei niitä kuitenkaan kukaan kuuntele. Korruptoituneiden voimien johtamaan eduskuntaan voitaisiin jopa tuoda avoin mikki-kulttuuri, jossa kriittiset ja "kriittiset" äänet saisivat aina perjantaisin vähän julistaa mikrofonin ääressä. Pääsymaksu perjantain eduskunnan avoin mikki-tilaisuuteen voisi olla siinä 10 euron hujakoilla. Hintaan sisältyisi tilaisuus nähdä ihka aitoja poliitikkoja ja hieno tunne siitä, että on päässyt sanomaan jotain ja vieläpä eduskunnassa.

Eduskunnan avoin mikki-tilaisuus voisi olla hyvä itsetunnon kohotus niille, jotka eivät tällä kertaa tulleet valituksi eduskuntaan ja niille ihmisille, joiden ääni ei kuulu televisiossa eikä naama näy muotikuvastoissa. Ainakin se toisi vähän vaihtelua nykyiseen vallitsevaan tympeään muotiin, jossa muotia näyttäisi olevan se, että kuulutaan siihen lahjakkaaseen vähemmistöön, joka on "omilla ponnistuksillaan" päässyt käsiksi satumaisiin rahoihin. Sitä ollaan niin rikkaita, vaatimattomia ja ihanan vieraantuneita että on varaa omia jopa älykkyys itselleen tai päättää, kuka asuu esimerkiksi Helsingissä. Puhtoisessa Helsingin keskustassa asusteleva rahvas saadaan savustettua syrjemmälle poliittisesti (tai taloudellisesti) korrektein keinoin; nostamalla kuppaistenkin yksiöiden hinnat sille tasolle, että sitä luulisi majoittuvan ylihinnoitelluissa hotelleissa, joissa palvelut eivät pelaa. Kerjäläislaeilla (nykyajan irtolaislaeilla) voitaisiin vielä tehostaa huonomman väen häätöä. Keskiluokkaisilla taviksilla on vielä toistaiseksi (ikävä kyllä) varaa asua Helsingissä. Jotta kuitenkin erotuttaisiin myös tympeästä keskiluokasta, voitaisiin erityisesti talvisin laskea keskiluokkaisilla alueilla asuntojen lämpötilaa kun taas yläluokkaisten asunnot voitaisiin lämmittää trooppisen kuumiksi. Tätä yläluokkaista erottautumista voidaan sitten perustella ekologisilla syillä. Säästetään energiaa kato. Eks se oo ekologisempaa, et mieluummin pieni vähemmistö kuluttaa, kuin se, että kaikki 5 miljoonaa? Jos tulee liian kylmä, tee töitä ja tienaa enemmän (yritteliäisyyttä hei!), jotta saisit lisää etuuksia. Tai aina voi muuttaa Mallorcalle. Kaikki on itestä kii. Vähän nyt sitä positiivista asennetta! Ihme valittajii nää suomalaiset!

Ei valiteta. Keskitytään mieluummin pyytämään anteeksi laiskuudesta johtuvaa syrjäytymistämme, opetellaan tekemään oikeanlaisia Facebook-päivityksiä, eikä olla aina kädet ojossa pyytämässä, vaan myös joustetaan. Ei tulisi myöskään liikaa vaivata päätään sillä, jos tulevaisuudessa joutuu kävelemään vähän pidemmän matkan terveysasemalle tai jos joutuu maksamaan hieman enemmän laadusta. Laadusta pitää maksaa, vai mitä Hans Välimäki? Kyllä sitä ennen vaan pärjättiin ja jaksettiin paremmin. Vähällä tultiin toimeen, eikä valitettu. Rahvas tiesi paikkansa ja suutari pysyi lestissään. Politiikka ja talous ovat vaikeita asioita. Ei niistä tavalliset ihmiset mitään ymmärrä. Eiköhän vaan ulkoisteta työntekijäliittojenkin hommat niille, jotka osaa paremmin. Oikeastaan kaikenlaiset työntekijöiden liitot (lakoista puhumattakaan) tulisi kieltää. Saataisiin vähän jämäkkyyttä ja tehokkuutta tänne Albaniaan ja saataisiin talouskin jälleen rullaamaan.

Lähi- ja peruspalvelut ovat niin 1900-lukua. 2000-2010-luvuilla ja siitä eteenpäin kaukopalvelut ja laadukkaat etuoikeus-palvelut ovat nykyaikaa. Punaisia kulta-aikoja haikailevat enää nostalgikot ja jokunen muinaisjäänne. Muinaismuistojen luonnollinen (tai tarvittaessa avustettu) marginalisoituminen ja kuolema ja järkiintyminen auttanee kehityksen eteenpäin viemisessä. Pian eespäin-sana saa täysin uuden ja oikeutetumman merkityksen, kun kehityksen rattaat painelevat eespäin! Eespäin te etuoikeutetut! Kaikkien maiden etuoikeutetut, hajottakaa prekariaatti! Kaikki te kansalaisten maita haltuunottavat suuryrittäjät, joiden omatunto saattaa joskus tulla häiritsemään... Muistaako se tosiasia, että the world is yours! Olkaa oman elämänne arpinaamoja ja gordongekkoja. Vahvojen ehdoilla mennään. Luonnossakin heikot yksilöt karsiutuvat pois. Jyrkkä ei tasapäistämiselle. Opiskelu ei ole tyhmiä varten! Enemmän vahvoihin ja lahjakkaihin yksilöihin satsausta jo varhain niin, avot, johan ne Pisa-tuloksetkin ja se talous saadaan nousuun!

Arkipäiväistyneen oikeistolaista ajatuksen lentoa ei tunnu pysäyttävän mikään. Onhan se toki kivaa, että saa hieman hyötyliikuntaa, kun joutuu kävelemään entistä pidempiä matkoja terveysasemille. Vanhemmille ja liikuntarajoitteisille ihmiselle lenkkeily ei kuitenkaan tule kysymykseen. Jotkut saattavat päästä julkisilla (huolimatta siitä, että julkisen liikenteen bussilippujen hinnat ovat monessa kaupungissa hävyttömällä tasolla) tai vaihtoehtoisesti autoilla, joka on halvempaa, muttei ekologista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungissa puhutaan kovin paljon resurssiviisaudesta, mutta edustaako palvelujen siirtäminen kauemmaksi resurssiviisautta, kun ottaa huomioon sen, että tulevien kaukopalveluiden käyttäjät joutuvat turvautumaan epäekologiseen matkustamistapaan? Kenties taustalla onkin ajatus siitä, että palveluja yksityistämällä saadaan vähennettyä palveluiden käyttäjiä. Köyhemmät sitten turvautukoot vapaaehtoisiin etätohtoreihin Skypessa. Vähemmän palveluiden käyttäjiä, vähemmän autoilua, vähemmän päästöjä. Ympäristönsuojelumitaleja päättäjille!

Kun nykyisin puhutaan kouluista, keskustelua hallitsee Pisa-kisa. Tuntuu, että nykyisin vain Pisa-tulokset ja niihin valmistautuminen merkitsevät. Jos ei mainita vasemmistolaisia tahoja ja joitakin huolestuneita vanhempia ja inhimillisiä yksilöitä, huomiota harvoin saavat sellaiset asiat, kuin luokkien koot ja tukiopetus. Olisivatko sisäilmaongelmat nousseet kiinnostamaan päättäjiä ilman aktiivista kampanjointia ja äänekkäitä vaatimuksia? Pisa-kisan lisäksi kiinnostusta saattavat herättää myös vaatimukset koulukurin lisäämisestä ja lukioiden ylioppilaskokeiden tulosten vertailut. Lisää Pisa-kisan tulosten ja lukioiden ylioppilaskirjoitusten tulosten ja keskiarvojen vertailua, niin saadaan tänne Suomeenkin vihdoin eriarvoistava koululaitos.

Itse Pisa-kisassa taas ymmärtääkseni testataan vain yksipuolisia asioita. Voisiko joskus vaikkapa mediakriittisyys tulla kysymykseen? Jospa Pisa-kisassa voitaisiin joskus vertailla vaikkapa erilaisia verkkolehtiä ja niiden artikkeleita ja pääkirjoituksia keskenään? Kyseisessä osiossa vastaajat saisivat päätellä, mistä lehdistä ideologia, stereotypiat ja yksipuolinen näkemys ei-länsimaisista maista paistaa selvimmin läpi. Kysymyksiä todellisesta ja konkreettisesta (ei vain teoreettisesta) oikeudesta erilaisuuteen ja tasa-arvoon (kaikessa mielessä; esimerkiksi poliittiseen ja taloudelliseen) voitaisiin hieman lisätä. Matematiikan osiossa voitaisiin joka vuosi kysellä eri teemoja liittyen oikeudenmukaiseen jakamiseen tyyliin: kuinka jotakin (you name it!) voitaisiin jakaa siten, että siitä riittäisi kaikille (jne.)? Miten poistaisit köyhyyden? Kuinkahan tulokset silloin jakautuisivat?

Onko tasa-arvon vaatiminen tasapäistämistä? Onko epäkohtien esille nostaminen vain suomalaisille tyypillistä valitusta? Eikö tulisi ollenkaan vaatia tuota tuulen tuomaa tasa-arvoa? Onhan se niin väärin, kun lahjakkaat ja voimakkaat yksilöt joutuvat olemaan samalla viivalla heikompilahjaisten tavisten kanssa. Sen tiesivät jo muinaiset liberaalit. Onko köyhyys sitten vain älykkyyskysymys, kuten Boris Johnson saarivaltakunnassa uskoo? Eikö heikompien ehdoilla tulisi mennä ollenkaan? Onko peräti niin, että vahvemmilla on oikeus riistää heikompiansa? Mitäs ovat niin heikkoja ja tyhmiä?! Joutomaita tulee edelleen voida ottaa käyttöön, kuin silloin villiä länttä valloitettaessa. Jos on niin alkeellinen hippi, ettei osaa kapitalistisen tehokkaasti hyödyntää maata, niin eikö ole vaan parempi, että suuryrityksen sedät ja tädit tekee niistä itelleen vaikkapa hiekkalaatikoita itselleen?


"Riistäminen käsitteenä on muutenkin määriteltävä uudelleen, kuten rasismikin. Aika harva kuitenkaan riistää siinä missä hyvin harvat ovat rasisteja. Ei tasa-arvokritiikki ole elitismiä, kuten ei maahanmuuttokritiikkikään ole rasismia. Joo joo, Pinochet-, sosiaalidarvinismi- ja Ayn Rand-kortit käytetty. Eikö tasa-arvoon liittyvistä asioista voida muka keskustella kriittisesti? Ihme hyssyttelyn kulttuuri! Mehän vain kritisoimme holtitonta tasapäistämisen politiikkaa. Emme suinkaan halveksi taviksia." Oi, jospa sitten vuonna 2015 tai edes vuonna 2019, kun aitovasemmistolaiset pääsevät eduskuntaan, ja entiset johtavat poliitikot puudelimediansa kera puhuisivat pimeyden voimista. Jyrki Katainen taas haukkuisi kaikki aitovasemmistolaisten äänestäjät tasapäistäjiksi ja kommareiksi. Jos muutkin nykyiset ja entiset johtavat poliitikot ovat osanneet leimailla, niin miksi ei Katainenkin?

Muutama sananen vielä riistämisestä (joka ei tosiaan katso kulttuuria tai ihonväriä). Kun maassa on sellainen meno, ettei työläisten oikeudet ja ihmisten oikeudet ylipäänsä paljoa paina, ei liene mikään ihme, että ulkomaalaisten riisto Suomessa jää vähemmän puhutuksi aiheeksi. Kokemukset sellaisesta riistosta, jota toteutetaan niin sanotusti etnisissä työympyröissä ei yleensä hirveästi kiinnosta. Kuinka voisikaan? Kun suomalaista kapitalistia ei kiinnosta edes omien duunareiden oikeudet, ja konservatiivinen persu julistaa ja valittaa 24/7 (oli kyse mistä tahansa vähänkin kansainvälisemmästä asiasta) että ensin ne suomalaisten työläisten ja vanhusten asiat pitäisi hoitaa kuntoon, ei voida olettaa, että muista kulttuureista tulleiden oikeudet kiinnostaisivat. Tämänkaltaisessa piittaamattomuuden ilmapiirissä on selvä markkinarako kyseisenkaltaisille rotille, jotka käyttävät hyväkseen muualta tulleiden ihmisten heikkoa asemaa. Törkeään hyväksikäyttöön syyllistyvät paitsi kotimaiset riistäjät (kuten thaimaalaisten marjanpoimijoiden tai ulkomaalaisten rakennustyöläisten tapauksessa) myös ulkomaalaistaustaiset riistäjät (kuten kyseisessä Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa ilmenee). Muitakin esimerkkejä varmasti löytyy kyseisen mielipidekirjoituksen lisäksi. Työsuojelupiireissä voitaisiin alkaa kiinnittää enemmän huomiota myös ulkomaalaistaustaisten omistamien yritysten (esim. etniset ravintolat) työoloihin. Ovatko työolot kunnossa? Maksetaanko työntekijöille asianmukaista palkkaa?

Ei-länsimaisen maahanmuuttajan ääni harvemmin kuuluu suomalaisessa julkisuudessa. Maahanmuutosta ja maahanmuuttajien asemasta ja ihmisyydestä keskustelevat viranomaiset, tutkijat, maahanmuuttokriitikot ja maahanmuuttokriitikoiden kriitikot. Maahanmuuttajia näkee harvoin kertomassa omia arkikokemuksiaan ja henkilökohtaisia näkemyksiään televisiossa. Se, että joku "vuoden pakolainen", Husein Muhammed tai Somaliliiton edustaja on äänessä, on toki merkki siitä, että eteenpäin ollaan menty. Myönnettävä se kuitenkin on, huolimatta fazereista ja stockmanneista, maahanmuutto erityisesti nykyisessä mittakaavassa on suomalaisille uusi ilmiö. Ei Suomessa olla totuttu erivärisiin ihmisiin niin paljon, kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa siltikin vielä 2010-luvulla arkipäivän rasismi ja institutionaalinen rasismi on aivan toista luokkaa, kuin Suomessa (toki Suomessakin on paljon rasismia ja yksi räikein institutionaalisen rasismin muoto on se, että erityisesti ei-länsimaisia tutkintoja ei Suomessa arvosteta). Olisikin jo korkea aika, että saisimme kuulla enemmän tavallisten maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä näkemyksiä. Nyt niin sanotut perusmamut ääneen! Muulloinkin, kuin vain silloin, kun puhutaan tärkeistä kulttuuriin liittyvistä asioista.

Suomessakin varmasti on sellaisia pyrkyreitä (enkä tällä siis tarkoita mainitsemiani Husein Muhammedia tai muita), jotka kokevat oikeudekseen esiintyä oman lähtömaansa tai (hurjemmassa tapauksessa) kaikkien Suomessa olevien (ei-länsimaalaisten) maahanmuuttajien äänitorvena ("Somalia olen minä", "Minä edustan Suomessa asuvia ei-länsimaalaisia maahanmuuttajia", jne.). Tämänkaltaisista tapauksista on olemassa ihan omia havaintoesimerkkejä. Ei siis kohdella kaikkia yksilöitä yksinoikeutettuina kulttuuripiiriensä edustajina. Jollakin samaan kulttuuripiiriin kuuluvalla saattaa olla täysin eri näkemykset, kuin julkisuudessa esiintyvillä etuoikeutetummilla maahanmuuttajilla. Eivät kaikki välttämättä ollenkaan samaistu samasta kulttuuripiiristä tulleeseen henkilöön, jolla on käynyt parempi tuuri ja esiintyy nyt telkkarissa. Vai mitä sanoisitte siihen, että sitten aikanaan Kolumbiassa asustellessani omisin itselleni suomalaisuuden käsitteen ja julistaisin, että suomalaisuus ruumiillistuu minussa? Hommalaiset? Kommentteja tähän?

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!