fondos para myspace, plantillas, layouts

maanantai 6. tammikuuta 2014

113. Missä olet, Aito Vasemmisto?

Uusi vuosi, uudet kujeet. Uuden vuoden kunniaksi Vantaan sisäisen lippujen hinnat nousivat viimein kolmeen euroon. Ollaan jo melkein Jyväskylän tasolla, vaikkakin silti Jyväskylän julkiseen liikenteeseen verrattuna on julkinen liikenne pääkaupunkiseudulla kehittyneempää ja hintalaatusuhde on vielä toistaiseksi tasapainossa. Vuonna 2014 tullaan myös näkemään uusia lakeja ja keinottelijoiden inspiroimia tuotantokustannuksista aiheutuva hinnannousuja. Toivottavasti tulemme tuoreen vuoden myötä, ja siitä edespäin, näkemään myös uusia keksintöjä. Teleportin todellistuminen olisi loistava lähtölaukaus uudelle aikakaudelle. Ainakin se toisi hieman käytännöllisyyttä matkustamiseen. Miten paljon turhaa energiaa kuluukaan stressaavaan pakkaamiseen ja murehtimiseen, että onko kaikki nyt varmasti mukana. Teleportin ansiosta voitaisiin keskittyä siihen tärkeimpään; matkustamiseen. Painavimmat laukut siirrettäisiin teleportin avulla ennalta sovitusti menopäähän (vierailtavaan kohteeseen). Matkailu ei siis kärsisi tai muuttuisi täysin teleporttailumatkailuksi, vaan keventyisi. Täältä päin ainakin tulisi todellista kannatusta arkipäivän elämää helpottavalle teleportille.


Sitä odotellessa pitää suunnata kaikki tarmo byrokratian keventämiseen. George Osborne ja Jyrki Katainen näyttävät mallia."Holhouksen sijaan haluamme olla oman elämämme päättäjiä, silloin kun siihen on valmiudet." Pois vaan holhoava hyvinvointivaltio ja työttömien tukeminen. Aikuiset ihmiset osaavat pitää huolen itsestään. Jokainen on oman onnensa seppä, tiukka ei pummien tukemiselle ihmisten elämän rajoittamiselle ja köyhyysloukuille! Enemmän itsenäisyyttä! Tulisi ottaa Etelä-Euroopan maista mallia. Ne osaavat toisistaan välittämisen ja toisistaan huolehtimisen. Ainoastaan irtisanominen on siellä vähän vaikeaa. Pitäs ottaaa meistä mallia. Niih, senkin etelän vetelät! Suomen uusi brändi voisi olla seuraavanlainen: maa, joka tarjoaa joustavan irtisanomissuojan ja joustavat verot! Tervetuloa ottamaan vapaata maata haltuun (erityisesti silloin, jos olet keskiluokkainen ja valkoinen länsimaalainen herrasmies). Tule, meillä ei sanoja "byrokratia" ja "korkeat verot" tunneta! Suomen brändääminen voitaisiin tänä ja ensi vuonna kohdistaa erityisesti monikansallisille suuryrityksille, joille jaettaisiin ilmaista maata aina saamelaisten alueille asti. Suomi, tulevaisuuden byrokratiasta, impivaaralaisuudesta ja vasemmistolaisuudesta vapaa maa, 100 prosenttisesti! 


Byrokraatit ovat usein tunnetusti ikäviä. Virallisia asioita hoidettaessa saa usein kuulla "asia ei kuulu meille"-fraasia, jonka jälkeen asiakas ohjataan toiseen paikkaan. Toisessa paikassa sanotaan samalla tavoin ja asiakasta pompotellaan luukulta toiselle ja pahimmassa tapauksessa vieläpä samojen luukkujen välillä. Asterix & Obelix osaavat kertoa asian paremmin ja yksityiskohtaisemmin. Välillä varmaankin tekisi mieli tehdä polttoitsemurha jossain virastossa sen jälkeen, kun asiasta ollaan väitelty hyvän aikaa. Ainakin sanoma menisi silloin paremmin perille. Toisaalta aina voi ryöstää pankin tai lähettää postia byrokraateille osoittaakseen olevansa kyllästynyt nykyiseen menoon. Treffikutsuja tai tappouhkauksia ei varmaan kannata lähettää. Piileskelevä johto vain kätkeytyisi entistä syvemmälle koloihinsa ja norsunluutorneihinsa. Samaan aikaan tavalliset asiakaspalvelijat papukaijoina toistelevat maalaisjärkeä vaativissa tilanteissakin todellisuudesta vieraantuneen johdon näkemyksiä. Maalaisjärkeä nykyisillä johtavissa asemissa olevilla henkilöillä harvemmin on. Tavallisille asiakaspalvelijoille meuhkaaminen saattaa hieman helpottaa oloa, mutta huudot menevät kuitenkin täysin hukkaan. Sytyttämällä itsensä tuleen jossakin virastossa saisi kenties kuitenkin sitä kaivattua huomiota ihan johtavilta tahoiltakin.


Energiaa kannattaisi epäoikeudenmukaisuuksien pohtimisen sijasta satsata ehkä sittenkin mieluummin kilojen karistukseen. Joulun ja uuden vuoden jälkeen joulukinkku ja suklaa ovat varmasti tehneet tehtävänsä ja vatsa toteuttaa uutta tehtäväänsä kolmantena jalkana. Urheileminen ja kaloreiden polttaminen auttaa lopulta keskittymään itse tärkeimpään; positiivisuuteen (loputtomaan talouskasvu-uskoon) ja yhteen hiileen puhaltamiseen (tekemään kritiikittömästi kaiken, mitä eliitti sanoo). Pitäisikö liittyä keventäjiin? Pääsisi eroon ylimääräisistä kiloista ja vasemmistolaisuudesta. Vasemmistoliitto on kiitettävästi karistanut kilojaan. Hallituksessa ollessa joutuu ilmeisesti hikoilemaan Kokoomuksen ja (sosiali)demokraattien kanssa niin paljon, ettei kiloja tai ainakaan vasemmistolaisuutta ehdi kertyä. Jyrki Katainen voisikin alkaa yhdessä Suvi-Anne Siimeksen kanssa juontaa Suurin Pudottaja-ohjelmaa, joka olisi suunnattu vasemmistolaisille veneenkeinuttelijoille ja änkyröille. Ohjelmassa yhdistyisi ideologinen uudelleenkoulutus (esimerkiksi siinä vaiheessa, kun osallistujien vasemmistolaisuutta punnitaan jokaisen jakson lopussa) ja rankka treeni. Voittaja olisi se, joka olisi keventänyt vasemmistolaisuuttaan kaikkein eniten. Raskaasta vasemmistosta kevytvasemmistoon.


Moni on jo kauan aikaa ollut pettynyt Vasemmistoliiton toimintaan. Viimeisin pettymys koettiin viime vuoden loppupuolella, kun Vasemmistoliitto päätti jäädä hallitukseen. En ihmettele, vaikka tämä olisi joillekin ollut jopa syy erota Vasemmistoliitosta. Hallitukseen ollaan haluttu jäädä siksi, koska ilman Vasemmistoliittoa olisi politiikka vieläkin oikeistolaisempaa. Eli sitä ollaan ikään kuin hieman hidastelemassa vääjäämätöntä oikeistolaista kehitystä. Kyllä jarruttelijoita ja hidastelijoitakin tarvitaan. Riittääkö se kuitenkaan, että ollaan vain torjumassa ja jarruttelemassa oikeiston hulluimpia uudistuksia, kuten demokraatit USA:ssa? Ei keskustalaistumisessakaan ole mitään pahaa. Riittävätkö keskustavasemmistolaisten voimat kuitenkaan kovaa oikeistoa vastaan?


Vasemmistoliitossa ja Vasemmistonuorissa ollaan jollakin tapaa kapitalismikriittisiä ja vahvasti kommunismikriittisiä. EU:ta ja EU-politiikkaakaan ei tosiasiassa kritisoida. Ei ainakaan niin paljon, kuin Perussuomalaisissa (Perussuomalaisissakin vähän niin ja näin ja toisaalta kritisoihan Margaret Thatcherkin EU:ta). Ainoastaan Itsenäisyyspuolue ja SKP ovat todellisia EU-kriitikkoja. Loput ovat lähinnä hienovaraisesti inhimillistämässä nykyistä EU:ta, joka ampuu kaikki uusliberalistisesta linjasta poikkeavat ehdotukset poikkeuksetta alas. Vasemmistoliitossa ollaan tunnustettu tosiasiat. Liian vasemmistolaisia ei voida olla, ettei vain syytettäisi veneenkeikuttelusta ja kommunismista. Maltillisuus on muotia. Ei pidä vaatia liikaa. Vähän sama, kuin USA:ssa rotusorron aikaan, kun afroamerikkalaisia kehotettiin maltillisempiin vaatimuksiin. Kehotettiin neuvottelemaan ja odottamaan suoran toiminnan sijaan. Missä olisivatkaan USA:n afroamerikkalaiset tänä päivänä, jos suoran toiminnan sijaan oltaisiin vain neuvoteltu ja odoteltu? Minne päätyvätkään työläiset, joita hallitusvasemmistokin kehottaa neuvottelemaan, odottamaan ja toivomaan, että oikeisto hieman järkiintyisi?


Vasemmistoliitossa ja Vasemmistonuorissa (joista viimeksi mainitussa edelleen näen potentiaalia) on heitä, jotka kannattavat hieman räväkämpää ääntä. Lienevätkö enemmistössä kuitenkin ne, jotka kannattavat odottelua ja neuvottelua (kevytvasemmiston kielelle käännettynä: "parlamentarismia"?)? Keskustassa (erityisesti nuoremmissa keskustalaisissa) on varmasti yksilöitä, jotka lämpenevät vasemmistolaisuudelle ainakin jollakin tapaa. Olen tämänkaltaisia havaintoja joskus tehnyt ja kuullut, että etenkin nuorissa keskustalaisissa saattaisi olla yllättävänkin vasemmistolaista väkeä. Hoi toveri, sä oot keskustalaiseksi yllättävän punainen! Yllättävän moni sitoutumatonkin (josta ei päältäpäin uskoisi) saattaa tunnustautua vasemmistolaiseksi. Kyseinen sitoutumaton vasemmistolaisuus osoittautuu pidemmällä tähtäimellä sellaiseksi muodikkaaksi vasemmistolaisuudeksi, jossa toki halutaan tasa-arvoa ja oikeutta. Kannatetaan riittävän etäällä tapahtuvia kumouksia, kunhan kumoukset eivät tule meidän takapihoille. Itsenäisyyspäivän 6.12.2013 toisintoa ei haluta. Meillä on jo kaikki hyvin. Eikö niin, paronitar Appelsin? Vähän sama, kuin se että ollaan niin monikulttuurisuuden ja kehitysvammaisten oikeuksien puolustajia, kunhan monikulttuurisuus ja kehitysvammaisten asuntolat eivät leviä omaan hienoon ylhäisen keskiluokkaiseen ja yläluokkaiseen naapurustoon.


Epäilykseni Vasemmistoliiton keskustalaistumisesta saivat vahvistuksen luettuani Kansan Uutisten jutun, jossa kerrotaan Kansan Uutisten ja keskustavasemmistolaisen The Guardianin yhteistyön tiivistämisestä. Molemmissa lehdissä on mielestäni hyviä juttuja, joiden lukemiseen kannattaa silloin tällöin kuluttaa hieman aikaa. The Guardiania kehun hyvistä feministisistä, antirasistista ja laadukkaista maailmaa syleilevistä jutuista. Samalla lailla kehun Kansan Uutisia vastaavanlaisista monipuolisista jutuista. Molemmat lehdet kritisoivat ajoittain varsin terävästi USA:n politiikkaa. The Guardian-lehti on kunnostautunut Edward Snowdenin paljastusten esille tuomisessa, jolloin USA:n (ja monien muiden maiden) hämärähommat paljastuivat. Molempien lukijoiden joukossa on myös jonkin verran "hörhövasemmistoa", siitä myös plussaa. The Guardian on kuitenkin leimallisesti länsimyönteinen.The Guardian raportoi taannoin aktiivisesti Ukrainan tilanteesta. Tuolloin elettiin ratkaisevia aikoja sen suhteen lähentyisikö Ukraina länttä vai päätyisikö maa "Venäjän kiertoradalle" (vertailu, jota The Guardian usein käytti). Ei siinä mitään, en itsekään toivo, että Ukraina ainakaan pakottamalla lähentyisi liikaa Venäjää. Onko "länsi" (tässä tapauksessa EU) ainoa vaihtoehto? Onko EU:ta kaikki se, mikä edustaa "länttä"? Eikö oma tie voisi tulla kysymykseen? Onko nykyäänkin valittava puolensa, ikään kuin vielä elettäisiin kylmän sodan aikoja ja sitä edeltäviä historiallisia aikakausia? Onko aina pakko kuulua johonkin? Hallituksessa vaikuttava nato-fetissiä poteva hörhöoikeistomme lienee vahvasti sitä mieltä.


Joka tapauksessa, The Guardian edustaa vahvasti "läntistä", "sivistynyttä" maailmaa. Se on myös vahvasti EU-myönteinen. Kansan Uutiset Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajana allekirjoittanee samanlaiset "sivistyneet (vaikkakin ajoittain USA-kriittiset) länsimaiset arvot". Kun soppaan tunkee lusikkansa vielä sellainen karismaattinen ja älykäs keskustalainen tutkija, kuten Jussi Jalonen, on keskustavasemmistolaisuus virallista julistusta vaille valmis. Sotahistoriaa tutkivaa Jussi Jalosta tunnutaan laajasti arvostettavan vasemmistolaisissa piireissä (eikä varmasti täysin syyttä). Hänen kirjoituksiaan lainataan ja häntä seurataan vasemmistolaisissa piireissä. Keskustavasemmisto on näin ollen selvästi puolensa valinnut. Keskustavasemmistossa on toki puolensa. Keskustavasemmistosta ei kuitenkaan ole todelliseksi oppositioksi. Oikeistolainen meno vaan kiihtyy, kun Vihreät liberaalit, Keskusta, Vasemmistoliitto ja (sosiali)Demokraatit, ja toisella puolella Kokoomus ja Perussuomalaiset löytävät toisensa. Ennen kuin Suomeenkin ehtii muodostumaan konservatiivien ja liberaalien kartelli, on todellista oppositiota lähdettävä kiireen vilkkaa muodostamaan. 


Nyt tarvitaan uudenlaista aitovasemmistolaista puoluetta, kun Vasemmistoliitto on keskustalaistumassa yleiseurooppalaista muotia noudatellen. SKP on loistava vaihtoehto yleiselle konsensushengelle (johon Perussuomalaiset pyrkii tuomaan lähinnä viime vuosisadan oikeistolaisuuden tuulahduksia), mutta ei riittävä. En usko, enkä halua, että SKP yksin haastaa oikeistolaisen konsensuksen. SKP:n rinnalle tulisi rakentaa jokin aitovasemmistolainen puolue, jonka jäsenet olisivat kapitalisminvastaisia ja puolustaisivat perinteisiä vasemmistolaisia arvoja ja oikeutta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen. Keskustavasemmistosta ei siihen ole. Vihreitä liberaaleja ja (sosiali)demokraatteja en edes mainitse.



Olen kuulunut Vasemmistonuorten lisäksi myös Kommunistiseen Nuorisoliittoon. Viimeksi mainitussa olen toiminut laiskana varapuheenjohtajana. En koe hirveästi kasvaneeni kommunistina, mutta Kommunistinen Nuorisoliitto on tällä hetkellä ainoa järjestö, joka on oikeasti kriittinen nykyistä kapitalistista menoa kohtaan. Siitä ei pääse mihinkään. Vasemmistonuorten merkitystä ei myöskään tule vähätellä. Kommunistista Nuorisoliittoa luonnollisesti tarvitaan, mutta sekin tarvitsee rinnalleen jonkin vastaavan aidosti kapitalismikriittisen järjestön. Tulisi myös miettiä, voisiko todelliselle isänmaalliselle vasemmistolle olla tulevaisuudessa kysyntää? Latinalaisessa Amerikassa osataan olla aidosti vasemmistolaisia ja silti isänmaallisia. Esimerkiksi Kolumbiassa kritiikki USA:n ja suurkansallisten yritysten läsnäoloa kohtaan yhdistää monia. Vaan mikä yhdistäisi niitä kriittisiä suomalaisia, jotka haluavat vasemmistolaisia ja isänmaallisia arvoja. Mikä saisi heidät liikkeelle?


PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

maanantai 9. joulukuuta 2013

112. Oikeistolaisten esiinmarssi

Halusin liittää itsenäisyyspäivään liittyneet tapahtumat osaksi laajempaa tekstiä, jossa käsittelen oikeiston logiikkaa. On keskustelu vaan menossa siihen suuntaan, että pakko ottaa täällä pikkuisessa blogissa hieman kantaa. Itsenäisyyspäivän tapahtumia tuskin tarvitsee sen enempää mainita. Materiaalia löytynee ihan riittävästi vaikkapa Youtubesta (jossa on nähtävissä esimerkiksi se video, jossa ratsupoliisi ajaa viattoman sivullisen päälle) ja sanomalehdistä, jotka yhä harvemmin peittelevät ideologiaansa. Uutisointi, poliisin tiedotus ja keskustelu on ollut sitä taattua suomalaista laatua; yksipuolista, leimaavaa ja pamputus-fantasioiden värittämää.


Uutisointi yleensä (joiltakin osin neutraalia Yleä lukuun ottamatta) osoittaa selvästi, mikä ideologia vallitsee. Pitkän aikaa tuntui monin paikoin vallitsevan munaton konsensus-henkinen kulttuuri, jolloin kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Kaikkia hallituksen päätöksiä tuettiin kritiikittömästi (surullisimpana esimerkkeinä kenties Helsingin Sanomien kumartelu hallituksen EU-politiikkaa kohtaan tai Keskisuomalaisen "keskustalaisen" mitään sanomattomat uutisoinnit valtuuston budjettineuvotteluihin liittyen). En siis tiedä, pitäisikö olla iloinen siitä, että valtavirtamedia alkaa paljastaa yhä rohkeammin rumat oikeistolaiset kasvonsa. Valtavirtamediahan on aina (silloin konsensusajan vallitessa) uutisoinut ideologiaa korostaneista vasemmistolaisista enemmän tai vähemmän asenteellisesti. Eli ei sinänsä mitään uutta tuo erimielisten leimaaminen. Ulla Appelsinin (joka kuuluisi mustavalkotelevisioiden aikakauteen) ristiriitaiset ja omituiset kommentit Rosa Parksista ja Sini Saarelasta edustavat ihailtavan kadehdittavaa mustavalkoisuutta. Awww, miten ihanan kritiikittömästi paronitar Appelsin kehuukaan suomalaista yhteiskuntaa. Eihä myö mikkää alapamaa olla. Rosa Parks oli ihan hyvä kansalaisaktivisti (silloin kauan sitten, ennen nykyistä sivistyksen aikakautta, kun vielä oltiin sivistymättömämpiä). Ei hyvää itsenäisyyspäivää! Jos paronitar Appelsin olisi tuolloin Alabamassa kirjoitellut, olisi hän ollut ensimmäisenä tuomitsemassa silloisia konsensushengen horjuttajia.


Taitaa muillakin Ilta Sanomien toimittajilla olla niin sanotusti hieman appelsiinia perseessä. Kyseisen artikkelin toimittaja vaivautui pirauttelemaan meikäläiselle esiintyen olevansa kiinnostunut Kommunistisen Nuorisoliiton viimeisimmästä kannanotosta ja vastapuolen näkemyksistä. Olisit, Pauliina, laittanut artikkeliisi myös sen kohdan, jossa mainitsin siitä, että Suomesta uhkaa tätä leikkausmenoa tulla uusi Kreikka. No, kaipa poliisi tulee ihan toimitukseen asti tarjoamaan teikäläisille rapsutuksia ja vähän makupaloja. Niin hyvin ootte hauvelit auttaneet poliisia. Ehkä Paatero tai joku muu vastaava tulee teitä vielä oikein kävelyttämään ja kusetuttamaan. Woof, woof!


Poliisiin kohdistunut kritiikki on vaihdellut riippuen siitä, mistä luokasta kritiikki poliisia kohtaan on tullut. Yläluokka ja heidän ahtereitaan nuoleskelevat laumaeläimet kritisoivat poliisia "liian löysistä otteista". Vastapuoli taas kritisoi poliisia ylilyönneistä ja sivullisten vahingoittamisesta. Sivullisten päälle ratsastaminen ei kyllä oikein edusta hyvää ammattitaitoa. Ammattitaitoa ei myöskään edusta poliisin viralliset lausunnot. Leimaaminen roskasakiksi on viimeisin todiste siitä, että poliisi on todellakin puolensa valinnut. Ei poliisi varmaan mikään natsisika ole, mutta vallanpitäjiä se kritiikittömästi vahtii. Huolimatta siitä, että vallanpitäjät kohdistavat leikkauksia poliisivoimiin. Olen vakavissani ja edelleen sitä mieltä, että kaltoinkohdellun luokan olisi järjestettävä suojelunsa itse. Poliisista ei siihen ole. Omat, vasemmistolaiset poliisivoimat, jotka pitävät huolta heikompiosaisten turvallisuudesta, ovat tarpeen. Suositeltavaa varmaan olisi myös, että alaluokka alkaisi treenaamaan itseään kuntoon kovia aikoja varten. Ei sitä koskaan tiedä...


Yhä useammin saa huomata, että hyvin moni "keskustelija", joka pitää itseään epäideologisena ja rationaalisena ajattelijana, on poteronsa valinnut. Sama "epäideologinen rationalisti" puhuu markkinavoimien puolesta "veneenkeikuttelijoita" vastaan. Toiset puhuvat puhtaan rodun, kovien ja konservatiivisten arvojen puolesta. Erimieliset eivät ole heidän silmissään edes suomalaisia, saatika ihmisiä. Niin, mitenkäs olikaan Ulla Appelsin, ei Suomi taida vielä Alabama olla. Kovaa vauhtia Suomesta uhkaa kuitenkin tulla sellainen. Kunhan markkinaoikeisto ja konservatiivinen punaniskaoikeisto lyövät kättä päälle, niin eiköhän tännekin saada kunnon vanhan ajan sortojärjestelmä. Sellaisessa järjestelmässä punikeilla, mokuttajilla ynnä muilla epäihmisillä ei olisi asiaa tietyille alueille. Niinhän se on, vapaus on tarkoitettu vain tietyille. Tulevassa EU:n pohjoisessa osavaltiossa voisikin EU-hymnin rinnalla soida aivan hyvin myös "Sweet Home Alabama" Ulla Appelsinin tulkitsemana. 



En tiedä kumpi on pahempaa, se ettei mikään muu, kuin tosi-tv ja oma keskiluokkainen elämäntyyli kiinnosta massoja, vaiko se, että lähdetään määkien seuraamaan markkina-konservatiivien yhdistyneitä voimia fetissi-fantasioiden isosta ja kovasta. Mikähän siinä muuten on, että vaikeina aikoina vain kovat arvot ja kova oikeistolaisuus vetävät puoleensa? Olisikohan sillä jotain tekemistä irrationaalisten biologisten taipumusten kanssa? Halutaan alfauros pitämään jöötä. Toisaalta lapsuuden muistot vahvasta isähahmosta ja kätketyt seksuaaliset fantasiat vahvasta ja dominoivasta äijästä (kun miehet oli rautaa...) voisivat osaltaan selittää tuota kummallista taipumusta haluta sitä isoa ja kovaa. Onko punaniskaisuus sitten vain lisääntynyt viime aikoina vai ovatko punaniskat aina pitäneet tuollaista meteliä? Pamputus-fetissi ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö. Se, että Tampereella meteliä pitäneet tuomitaan kaikki ja niin monen taholta noin yksipuolisesti on toki surullista, mutta myös hälyttävä esimerkki siitä, miten arkipäiväistynyttä kova oikeistolainen ajattelu on tänä päivänä. Erimielisiä, heikommin pärjääviä ja yleensäkin erilaisia ihmisiä ei arvosteta, eikä edes suvaita.


Tämänlaisessa ilmapiirissä toivonkin, että kaikki kynnelle kykenevät luokkatietoiset vähäosaiset lähtisivät kaduille marssimaan. Kävisivät Ulla Appelsinin ja kumppaneiden pelot toteen, kun otettaisiin vähän mallia Tampereen protestoijista. Väkivaltaan en kannusta, mutta "laittomaan aktivismiin" kyllä. Mahtaakohan Ulla Appelsinia harmittaa, kun ihan the Guardianin äänestyksessä Sini Saarela sijoittui toiseksi? Jos Ulla Appelsinilta ja hänen hengenheimolaisiltaan kysytään, niin sanottua hyvää aktivismia on se historian aktivismi, jota voi ja uskaltaa näin turvallisesti ja muodikkaasti jälkikäteen ihaillakin. Entäs nykyajan aktivistit? Missä on heidän arvostuksensa? Arvostusta tuskin monilta kyseisiltä puolensa valinneilta ja hyvään elämään tottuneilta tulee. Siitä huolimatta asian puolesta on oltava valmis taistelemaan oli uhkana mikä hyvänsä. Nyt on tullut aika lähteä kaduille niin kuin Etelä-Euroopassa. Yleislakkoilulla voitaisiin myös näyttää, ketkä tätä maata oikeasti pyörittävät. "Laiton aktivismi" nouskoon kukoistukseen myös Suomessa. Talojen valtaus ja pankkien piirittäminen ovat jo liian kauan olleet aliarvostettuja ongelmanratkaisukeinoja.



PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

torstai 5. joulukuuta 2013

111. Moniäänisyyttä yksiääniseen Suomeen


Jyväskylässä ovat sakset jälleen kovassa käytössä. Saksikäsi Katainen taas viestittää, että "pienelle trimmaukselle" on tilausta myös ihan valtakunnan laajuisesti. Nostetaan nyt hallitukselle hattua siitä, että tuovat tänne ummehtuneeseen Impivaaraan hieman yleiseurooppalaisia tuulahduksia. In euro and Europe we trust. Vaihtoehtoisesti motto voisi olla: "Ich bin ein Europäischer. Hatunnosto myös tunnetun konsensushakuiselle Keskisuomalaiselle siitä, että kehtasi tällä kertaa nostaa myös kommarin ("torpedo-Tynjän") näkemyksiä. Yleensähän Keskisuomalainen lainaa "kriittisiä" ja kriittisiä jyväskyläläisten valtuutettujen puheenvuorojen pätkiä esimerkiksi opportunistilta vaikuttavalta Mauri Pekkariselta, joltakin sosialidemokraatilta tai joskus jopa joltakin perussuomalaiselta. Kenties nyt, kun rahamaailman edustajilla on niskalenkki tavallisista pulliaisista ja punaisista paholaisista, voidaan todelliset kasvot tuoda pikkuhiljaa päivänvaloon ja varmoina voitosta voidaan pienien vastustajien antaa lohdutuspalkinnoksi sanoa sanottavansa. Ei niitä kuitenkaan kukaan kuuntele. Korruptoituneiden voimien johtamaan eduskuntaan voitaisiin jopa tuoda avoin mikki-kulttuuri, jossa kriittiset ja "kriittiset" äänet saisivat aina perjantaisin vähän julistaa mikrofonin ääressä. Pääsymaksu perjantain eduskunnan avoin mikki-tilaisuuteen voisi olla siinä 10 euron hujakoilla. Hintaan sisältyisi tilaisuus nähdä ihka aitoja poliitikkoja ja hieno tunne siitä, että on päässyt sanomaan jotain ja vieläpä eduskunnassa.


Eduskunnan avoin mikki-tilaisuus voisi olla hyvä itsetunnon kohotus niille, jotka eivät tällä kertaa tulleet valituksi eduskuntaan ja niille ihmisille, joiden ääni ei kuulu televisiossa eikä naama näy muotikuvastoissa. Ainakin se toisi vähän vaihtelua nykyiseen vallitsevaan tympeään muotiin, jossa muotia näyttäisi olevan se, että kuulutaan siihen lahjakkaaseen vähemmistöön, joka on "omilla ponnistuksillaan" päässyt käsiksi satumaisiin rahoihin. Sitä ollaan niin rikkaita, vaatimattomia ja ihanan vieraantuneita että on varaa omia jopa älykkyys itselleen tai päättää, kuka asuu esimerkiksi Helsingissä. Puhtoisessa Helsingin keskustassa asusteleva rahvas saadaan savustettua syrjemmälle poliittisesti (tai taloudellisesti) korrektein keinoin; nostamalla kuppaistenkin yksiöiden hinnat sille tasolle, että sitä luulisi majoittuvan ylihinnoitelluissa hotelleissa, joissa palvelut eivät pelaa. Kerjäläislaeilla (nykyajan irtolaislaeilla) voitaisiin vielä tehostaa huonomman väen häätöä. Keskiluokkaisilla taviksilla on vielä toistaiseksi (ikävä kyllä) varaa asua Helsingissä. Jotta kuitenkin erotuttaisiin myös tympeästä keskiluokasta, voitaisiin erityisesti talvisin laskea keskiluokkaisilla alueilla asuntojen lämpötilaa kun taas yläluokkaisten asunnot voitaisiin lämmittää trooppisen kuumiksi. Tätä yläluokkaista erottautumista voidaan sitten perustella ekologisilla syillä. Säästetään energiaa kato. Eks se oo ekologisempaa, et mieluummin pieni vähemmistö kuluttaa, kuin se, että kaikki 5 miljoonaa? Jos tulee liian kylmä, tee töitä ja tienaa enemmän (yritteliäisyyttä hei!), jotta saisit lisää etuuksia. Tai aina voi muuttaa Mallorcalle. Kaikki on itestä kii. Vähän nyt sitä positiivista asennetta! Ihme valittajii nää suomalaiset!


Ei valiteta. Keskitytään mieluummin pyytämään anteeksi laiskuudesta johtuvaa syrjäytymistämme, opetellaan tekemään oikeanlaisia Facebook-päivityksiä, eikä olla aina kädet ojossa pyytämässä, vaan myös joustetaan. Ei tulisi myöskään liikaa vaivata päätään sillä, jos tulevaisuudessa joutuu kävelemään vähän pidemmän matkan terveysasemalle tai jos joutuu maksamaan hieman enemmän laadusta. Laadusta pitää maksaa, vai mitä Hans Välimäki? Kyllä sitä ennen vaan pärjättiin ja jaksettiin paremmin. Vähällä tultiin toimeen, eikä valitettu. Rahvas tiesi paikkansa ja suutari pysyi lestissään. Politiikka ja talous ovat vaikeita asioita. Ei niistä tavalliset ihmiset mitään ymmärrä. Eiköhän vaan ulkoisteta työntekijäliittojenkin hommat niille, jotka osaa paremmin. Oikeastaan kaikenlaiset työntekijöiden liitot (lakoista puhumattakaan) tulisi kieltää. Saataisiin vähän jämäkkyyttä ja tehokkuutta tänne Albaniaan ja saataisiin talouskin jälleen rullaamaan.

Lähi- ja peruspalvelut ovat niin 1900-lukua. 2000-2010-luvuilla ja siitä eteenpäin kaukopalvelut ja laadukkaat etuoikeus-palvelut ovat nykyaikaa. Punaisia kulta-aikoja haikailevat enää nostalgikot ja jokunen muinaisjäänne. Muinaismuistojen luonnollinen (tai tarvittaessa avustettu) marginalisoituminen ja kuolema ja järkiintyminen auttanee kehityksen eteenpäin viemisessä. Pian eespäin-sana saa täysin uuden ja oikeutetumman merkityksen, kun kehityksen rattaat painelevat eespäin! Eespäin te etuoikeutetut! Kaikkien maiden etuoikeutetut, hajottakaa prekariaatti! Kaikki te kansalaisten maita haltuunottavat suuryrittäjät, joiden omatunto saattaa joskus tulla häiritsemään... Muistaako se tosiasia, että the world is yours! Olkaa oman elämänne arpinaamoja ja gordongekkoja. Vahvojen ehdoilla mennään. Luonnossakin heikot yksilöt karsiutuvat pois. Jyrkkä ei tasapäistämiselle. Opiskelu ei ole tyhmiä varten! Enemmän vahvoihin ja lahjakkaihin yksilöihin satsausta jo varhain niin, avot, johan ne Pisa-tuloksetkin ja se talous saadaan nousuun!


Arkipäiväistyneen oikeistolaista ajatuksen lentoa ei tunnu pysäyttävän mikään. Onhan se toki kivaa, että saa hieman hyötyliikuntaa, kun joutuu kävelemään entistä pidempiä matkoja terveysasemille. Vanhemmille ja liikuntarajoitteisille ihmiselle lenkkeily ei kuitenkaan tule kysymykseen. Jotkut saattavat päästä julkisilla (huolimatta siitä, että julkisen liikenteen bussilippujen hinnat ovat monessa kaupungissa hävyttömällä tasolla) tai vaihtoehtoisesti autoilla, joka on halvempaa, muttei ekologista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungissa puhutaan kovin paljon resurssiviisaudesta, mutta edustaako palvelujen siirtäminen kauemmaksi resurssiviisautta, kun ottaa huomioon sen, että tulevien kaukopalveluiden käyttäjät joutuvat turvautumaan epäekologiseen matkustamistapaan? Kenties taustalla onkin ajatus siitä, että palveluja yksityistämällä saadaan vähennettyä palveluiden käyttäjiä. Köyhemmät sitten turvautukoot vapaaehtoisiin etätohtoreihin Skypessa. Vähemmän palveluiden käyttäjiä, vähemmän autoilua, vähemmän päästöjä. Ympäristönsuojelumitaleja päättäjille!


Kun nykyisin puhutaan kouluista, keskustelua hallitsee Pisa-kisa. Tuntuu, että nykyisin vain Pisa-tulokset ja niihin valmistautuminen merkitsevät. Jos ei mainita vasemmistolaisia tahoja ja joitakin huolestuneita vanhempia ja inhimillisiä yksilöitä, huomiota harvoin saavat sellaiset asiat, kuin luokkien koot ja tukiopetus. Olisivatko sisäilmaongelmat nousseet kiinnostamaan päättäjiä ilman aktiivista kampanjointia ja äänekkäitä vaatimuksia? Pisa-kisan lisäksi kiinnostusta saattavat herättää myös vaatimukset koulukurin lisäämisestä ja lukioiden ylioppilaskokeiden tulosten vertailut. Lisää Pisa-kisan tulosten ja lukioiden ylioppilaskirjoitusten tulosten ja keskiarvojen vertailua, niin saadaan tänne Suomeenkin vihdoin eriarvoistava koululaitos.


Itse Pisa-kisassa taas ymmärtääkseni testataan vain yksipuolisia asioita. Voisiko joskus vaikkapa mediakriittisyys tulla kysymykseen? Jospa Pisa-kisassa voitaisiin joskus vertailla vaikkapa erilaisia verkkolehtiä ja niiden artikkeleita ja pääkirjoituksia keskenään? Kyseisessä osiossa vastaajat saisivat päätellä, mistä lehdistä ideologia, stereotypiat ja yksipuolinen näkemys ei-länsimaisista maista paistaa selvimmin läpi. Kysymyksiä todellisesta ja konkreettisesta (ei vain teoreettisesta) oikeudesta erilaisuuteen ja tasa-arvoon (kaikessa mielessä; esimerkiksi poliittiseen ja taloudelliseen) voitaisiin hieman lisätä. Matematiikan osiossa voitaisiin joka vuosi kysellä eri teemoja liittyen oikeudenmukaiseen jakamiseen tyyliin: kuinka jotakin (you name it!) voitaisiin jakaa siten, että siitä riittäisi kaikille (jne.)? Miten poistaisit köyhyyden? Kuinkahan tulokset silloin jakautuisivat?



Onko tasa-arvon vaatiminen tasapäistämistä? Onko epäkohtien esille nostaminen vain suomalaisille tyypillistä valitusta? Eikö tulisi ollenkaan vaatia tuota tuulen tuomaa tasa-arvoa? Onhan se niin väärin, kun lahjakkaat ja voimakkaat yksilöt joutuvat olemaan samalla viivalla heikompilahjaisten tavisten kanssa. Sen tiesivät jo muinaiset liberaalit. Onko köyhyys sitten vain älykkyyskysymys, kuten Boris Johnson saarivaltakunnassa uskoo? Eikö heikompien ehdoilla tulisi mennä ollenkaan? Onko peräti niin, että vahvemmilla on oikeus riistää heikompiansa? Mitäs ovat niin heikkoja ja tyhmiä?! Joutomaita tulee edelleen voida ottaa käyttöön, kuin silloin villiä länttä valloitettaessa. Jos on niin alkeellinen hippi, ettei osaa kapitalistisen tehokkaasti hyödyntää maata, niin eikö ole vaan parempi, että suuryrityksen sedät ja tädit tekee niistä itelleen vaikkapa hiekkalaatikoita itselleen?


"Riistäminen käsitteenä on muutenkin määriteltävä uudelleen, kuten rasismikin. Aika harva kuitenkaan riistää siinä missä hyvin harvat ovat rasisteja. Ei tasa-arvokritiikki ole elitismiä, kuten ei maahanmuuttokritiikkikään ole rasismia. Joo joo, Pinochet-, sosiaalidarvinismi- ja Ayn Rand-kortit käytetty. Eikö tasa-arvoon liittyvistä asioista voida muka keskustella kriittisesti? Ihme hyssyttelyn kulttuuri! Mehän vain kritisoimme holtitonta tasapäistämisen politiikkaa. Emme suinkaan halveksi taviksia." Oi, jospa sitten vuonna 2015 tai edes vuonna 2019, kun aitovasemmistolaiset pääsevät eduskuntaan, ja entiset johtavat poliitikot puudelimediansa kera puhuisivat pimeyden voimista. Jyrki Katainen taas haukkuisi kaikki aitovasemmistolaisten äänestäjät tasapäistäjiksi ja kommareiksi. Jos muutkin nykyiset ja entiset johtavat poliitikot ovat osanneet leimailla, niin miksi ei Katainenkin?


Muutama sananen vielä riistämisestä (joka ei tosiaan katso kulttuuria tai ihonväriä). Kun maassa on sellainen meno, ettei työläisten oikeudet ja ihmisten oikeudet ylipäänsä paljoa paina, ei liene mikään ihme, että ulkomaalaisten riisto Suomessa jää vähemmän puhutuksi aiheeksi. Kokemukset sellaisesta riistosta, jota toteutetaan niin sanotusti etnisissä työympyröissä ei yleensä hirveästi kiinnosta. Kuinka voisikaan? Kun suomalaista kapitalistia ei kiinnosta edes omien duunareiden oikeudet, ja konservatiivinen persu julistaa ja valittaa 24/7 (oli kyse mistä tahansa vähänkin kansainvälisemmästä asiasta) että ensin ne suomalaisten työläisten ja vanhusten asiat pitäisi hoitaa kuntoon, ei voida olettaa, että muista kulttuureista tulleiden oikeudet kiinnostaisivat. Tämänkaltaisessa piittaamattomuuden ilmapiirissä on selvä markkinarako kyseisenkaltaisille rotille, jotka käyttävät hyväkseen muualta tulleiden ihmisten heikkoa asemaa. Törkeään hyväksikäyttöön syyllistyvät paitsi kotimaiset riistäjät (kuten thaimaalaisten marjanpoimijoiden tai ulkomaalaisten rakennustyöläisten tapauksessa) myös ulkomaalaistaustaiset riistäjät (kuten kyseisessä Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa ilmenee). Muitakin esimerkkejä varmasti löytyy kyseisen mielipidekirjoituksen lisäksi. Työsuojelupiireissä voitaisiin alkaa kiinnittää enemmän huomiota myös ulkomaalaistaustaisten omistamien yritysten (esim. etniset ravintolat) työoloihin. Ovatko työolot kunnossa? Maksetaanko työntekijöille asianmukaista palkkaa?


Ei-länsimaisen maahanmuuttajan ääni harvemmin kuuluu suomalaisessa julkisuudessa. Maahanmuutosta ja maahanmuuttajien asemasta ja ihmisyydestä keskustelevat viranomaiset, tutkijat, maahanmuuttokriitikot ja maahanmuuttokriitikoiden kriitikot. Maahanmuuttajia näkee harvoin kertomassa omia arkikokemuksiaan ja henkilökohtaisia näkemyksiään televisiossa. Se, että joku "vuoden pakolainen", Husein Muhammed tai Somaliliiton edustaja on äänessä, on toki merkki siitä, että eteenpäin ollaan menty. Myönnettävä se kuitenkin on, huolimatta fazereista ja stockmanneista, maahanmuutto erityisesti nykyisessä mittakaavassa on suomalaisille uusi ilmiö. Ei Suomessa olla totuttu erivärisiin ihmisiin niin paljon, kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa siltikin vielä 2010-luvulla arkipäivän rasismi ja institutionaalinen rasismi on aivan toista luokkaa, kuin Suomessa (toki Suomessakin on paljon rasismia ja yksi räikein institutionaalisen rasismin muoto on se, että erityisesti ei-länsimaisia tutkintoja ei Suomessa arvosteta). Olisikin jo korkea aika, että saisimme kuulla enemmän tavallisten maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä näkemyksiä. Nyt niin sanotut perusmamut ääneen! Muulloinkin, kuin vain silloin, kun puhutaan tärkeistä kulttuuriin liittyvistä asioista.


Suomessakin varmasti on sellaisia pyrkyreitä (enkä tällä siis tarkoita mainitsemiani Husein Muhammedia tai muita), jotka kokevat oikeudekseen esiintyä oman lähtömaansa tai (hurjemmassa tapauksessa) kaikkien Suomessa olevien (ei-länsimaalaisten) maahanmuuttajien äänitorvena ("Somalia olen minä", "Minä edustan Suomessa asuvia ei-länsimaalaisia maahanmuuttajia", jne.). Tämänkaltaisista tapauksista on olemassa ihan omia havaintoesimerkkejä. Ei siis kohdella kaikkia yksilöitä yksinoikeutettuina kulttuuripiiriensä edustajina. Jollakin samaan kulttuuripiiriin kuuluvalla saattaa olla täysin eri näkemykset, kuin julkisuudessa esiintyvillä etuoikeutetummilla maahanmuuttajilla. Eivät kaikki välttämättä ollenkaan samaistu samasta kulttuuripiiristä tulleeseen henkilöön, jolla on käynyt parempi tuuri ja esiintyy nyt telkkarissa. Vai mitä sanoisitte siihen, että sitten aikanaan Kolumbiassa asustellessani omisin itselleni suomalaisuuden käsitteen ja julistaisin, että suomalaisuus ruumiillistuu minussa? Hommalaiset? Kommentteja tähän?



PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

torstai 31. lokakuuta 2013

110. Nuivuutta tasapuolisesti

Nuivuutta on monenlaista. Avoin ja väkivaltainen muukalaisvastaisuus on ainakin Suomessa vielä jollakin tapaa marginaalista. Valtaosa nuivista ei niin sanotusti halua liata käsiään. "Marginaaliset kiljuskinit" siis hoitavat pääasiassa väkivaltaisen maahanmuuttokritiikin. Suomessa saatetaankin puhkaista venäläisten autojen renkaita, vahingoittaa etnisiä ruokaravintoloita ja jopa mukiloida ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Kreikan tasolla ei kuitenkaan vielä olla. Eiköhän täälläkin vielä päästä ihastelemaan suomalaista kultaista aamunkoittoa, kun villi kapitalismi, elopmaiset myyrät ja korruptoitunut eliitti tekevät tuhojaan termiittien lailla antaen edellytykset yleiselle tyytymättömyydelle ja sen purkautumiselle mustavalkoisen nationalismin kannatuksena. Voisihan sitä ihan vaan varmuuden vuoksi vastavetona alkaa jo suunnitella porvareiden muilutuksia länsirajalle. Jos historia vaikkapa sattuisi toistamaan itseään. Läppä oli hei! Eiks kellään nykyisin oo huumorintajua?!


Fiksummat nuivat tekevät pesäeroa tyhmempiin virkaveljiinsä. Vähän samaan tapaan, kuin Kokoomus, joka ei julkisesti halua allekirjoittaa kokoomusnuorten kannanottoja. Fiksummat kiistävät koko rasismin olemassolon tai väittävät sen olevan marginaalista. He ovat varsinaisten nuivien asianajajia, eräänlaisia älykkönuivia. Vaikka selvä rasistinen teko kiistatta heille osoitettaisiin, he pyrkivät kaikin tavoin kiistämään teon rasistisuuden. He peräti vierittävät epäsuorasti syyn uhrin niskoille. "Onko se nyt ihmekään, jos rasismia on olemassa epäonnistuneen ja holtittoman maahanmuuttopolitiikan vuoksi? Erilaisten keskiaikaisella sivistyksellä varustettujen kulttuurien integroituminen Suomeen on selvästi epäonnistunut. Rikoksen tekijän olisi toki hieman pitänyt hillitä itsensä, mutta oliko teko rasistinen? Kuinka rasismi määritellään? Jos katsomme tilastoja, voimme huomata, että maahanmuuttajat ovat yliedustettuina rikostilastoissa. He käyvät kantaväestön kimppuun ryöstäen, pahoinpidellen ja raiskaten heitä. Eikö se ole rasismia? Pakolaisille annetaan asunnot kantasuomalaisten nenien edestä. Maahanmuuttajat menevät kantaväestön edelle työnhaussa. Eikö tässä syrjitä suomalaisia positiivisen syrjinnän hengessä? Your honor, kiistän kyseessä olevan teon olleen rasistinen. Ennemminkin kyseessä oli ymmärrettävä, vaikkakin ehkä hieman liioiteltu tunteenomainen purkaus, joka syntyi koettujen epäoikeudenmukaisuuksien jälkeen."


Ei olla rasisteja, mutta... Tuodaan esille tosiasiat. Uhri on syyllinen, kuten murtovarkaalta kotiaan puolustava asukas Yhdysvalloissa tai kaltoinkohdeltu nainen Egyptissä. Rikollisuus, kulttuurien erilaisuuksien korostaminen ja länsimaisen kulttuurin parhaus ovat kaikki älykkönuivien avainsanoja. Mukaan mahtuu toki myös hieman tyhmempiä marttyyreja ja monia muita. Parempia ja tarkempia määritelmiä voi kysyä Vesa Puuroselta.


Kaikista pahinta nuivuutta ylläpidetään rakenteiden avulla. Onko ihme, ettei arkipäivän nuivuudesta päästä, kun jopa oikeuslaitoksessa esiintyy voimakasta asenteellisuutta? Kuinka lienee poliisissa, joka tapaa maahanmuuttajia ainoastaan virkansa puolesta, kuten sanotaan? Johtavat poliitikot eivät ainakaan monipuolisuutta ja mainostamaansa suvaitsevaisuutta lisää. Poliitikot puhuvat maahanmuuttajista ja rikkaudesta samassa lauseessa. Rikkaudesta puhuessaan he tarkoittavat kirjaimellisesti ja konkreettisesti, mitä sanovat. Halpatyö- ja pätkätyövoimalla sitä rikkautta nykyisin yrityspomoille luodaan. Poliitikot ja virkamiehet eivät maahanmuuttajien oikeuksista välitä. Kun kyseessä ovat työperäiset ei-länsimaiset maahanmuuttajat, osoitetaan suurta välinpitämättömyyttä tai vaihtoehtoisesti heittäydytään avuttomiksi. Suhtaudun myös melko epäillen siihen, että tilanne tulevaisuudessa Suomessa, nykyisen menon jatkuessa muuttuisi. Kaikenlaiset puheet muutoksesta tai uusimisesta tulevat osoittautumaan tyhjäksi sanahelinäksi. Ei-länsimaalaisten oikeus ei oikeistolaisessa Suomessa todellisia intohimoja herätä muualla, kuin vasemmistolaisissa piireissä.


Vasemmistoliiton poliitikot ja Vasemmistonuoret saavat tämän (ja monien muiden vastaavien asioiden) asian esille ottamisesta erityismaininnan. Vasemmistoliittoa, vasemmistolaisia piirejä ja tietenkin vihreitä lukuun ottamatta ei-länsimaisten maahanmuuttajien tai työntekijöiden oikeudet Suomessa saa huomiota juuri muilta, kuin joiltakin järjestöiltä. Näiden järjestöjen huomiot herättävät monissa tavallisissa suomalaisissa halveksuntaa ja väheksyntää. Itsekritiikki käännetään nopeasti "rakentavaksi kritiikiksi" muita "todellisia ongelmamaita" kohtaan. Johtavissa poliitikoissa kyseisenlaiset huomiot herättävät tylsillä korulauseilla naamioituja tuhahduksia ja olankohautuksia. Ei-länsimaiset maahanmuuttajat ylipäänsä nähdään joko tympeinä työllistettävinä, kulueränä tai kovia kokeneina objekteina; harmaana massana ja tilastoina. Viranomaisten ja asiantuntijoiden puheensorina peittää alleen maahanmuuttajien ihmisyyden ja heidän näkemyksensä.



Salkkuihin ja pehmeisiin penkkeihin mieltyneet poliitikot saattavat myös härskisti pyrkiä mielistelemään äänestäjiä yrittäen matkia maahanmuuttokriitikoita. Tuskin moni täällä Suomessa edes täysillä uskoi SDP:n "maassa maan tavalla"-retoriikkaan. Moni myös saattoi ihmetellä Matti Vanhasen ihmettelyä, jota jotkut saattoivat epäillä poliittiseksi silmänkääntötempuksi. Suomessa johtavien poliitikkojen yritykset matkia maahanmuuttokriitikoita ovat onneksi olleet lähinnä säälittäviä yrityksiä. Iso-Britanniassa taas jopa pääministeri on antamassa koko kätensä maahanmuuttokriittisille voimille siinä pelossa, että herra ei pääsisikään jatkokaudelle. Niin kova on paine ilmeisesti ollut maahanmuuttokriittisiltä voimilta ja lobbareilta. Saanemmekin jatkossa nähdä yhä enemmän idolsmaista tuomarointia siitä, kuka on niin sanotusti hyvä mamu. Kisasta putoavat "huonot mamut" eivät jostain syystä oikein kosketa linnake-Euroopan tuomareita tai sitten pudonneilta  "kilpailijoilta" vaan puuttuu se jokin ja heidän kannattaisi maahan pyrkimisen sijasta tehdä jotain muuta. EI JATKOON!



Eriarvoistava viisumipolitiikka on yksi räikeimpiä esimerkkejä rasistisista rakenteista. Miksi joillekin kansalaisuuksille sallitaan helppo pääsy maahan, kun toisille taas ei? Syyt ovat raadollisia. Maahan ei haluta "rikollisia". "Länsimaiset" rikolliset kyllä pääsevät aivan laillisesti esimerkiksi Suomen maaperästä mineraaleja kahmimaan ja tekemään myyräntyötä. Tiettyjen kansallisuuksien geneettisiin ominaispiirteisiin kuuluu myös verojen välttely, "tasapäistävän järjestelmän" arvostelu ja kolonialismi. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan riittävä syy viisumipakolle "länsimaisten" vierailijoiden kohdalla. "Länsimaisuus" onkin ilmeisesti tae synnynnäisestä lainkuuliaisuudesta. Mitä muutamasta verokolikosta ja yhdestä särkyneestä sydämestä? Mitä sen on väliä, kun olet niin lätkässä, että sinulle riittää kun hän ("länsimaalainen") tulee käymään, edes silloin kun tykkää... Vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä... Verot on muutenkin tehty vältettäviksi. Joutomaat ovat olemassa sitä varten, että joku ne ottaisi tehokkaaseen hyötykäyttöön ja veisi maaperästä laiskana lokottelevat mineraalit parempaan talteen.


Eikö olisi reilua, jos kaikki maailman maat asettaisivat toisilleen viisumipakon? Tätä tuskin tulee tapahtumaan. Toivottavasti edes nousevat maat tulevaisuudessa älyäisivät laittaa viisumipakon "länsimaisille" valtioille. Miksi "länsimaalainen" saa vapaasti matkustaa tai tehdä rikoksia ympäri maailmaa, mutta köyhemmistä maista tulevat eivät? Miksi pääasiassa vain "länsimaalaisilla" on oikeus nuivuuteen, kun taas "kehitysmaat" joutuvat alistuen kestitsemään uuskolonialisteja? Turismi on toki monille miltei ainoa elinkeino ja paikallisilla korruptoituneilla johtajilla (jotka päästävät imperialistisia yrityksiä vapaasti maahan) on suuri rooli siinä, että "länsimaita" nöyristellään.
"Länsimaalaisuus" on käyntikortti, jonka ansiosta monet porttien ja ovien sisäänkäynnit aukeavat varsin helposti, melkeinpä itsestään selvästi. "Länsimaalaisuutta" ihaillaan ja minkä tahansa "länsimaan" kansalaisuutta halutaan, kuin Rooman kansalaisuutta muinoin. "Länsimaalaiset" vieraat otetaan muun muassa monissa Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa avosylin vastaan. Vieraanvaraisuus ei valitettavasti ole molemminpuolista. Länsimaihin pyrkiessään ei-länsimaalaiset vieraat saavat parhaassa tapauksessa tyytyä takaoviin ja takaportteihin tai moderneihin orjareitteihin. Huonoimmassa tapauksessa päädytään aaltoihin tai eristyksiin vankien tapaan


Asenteiden koventuminen ja negatiivinen nationalistinen itseensä käpertyminen on etenkin nykyisin, ironisesti, kansainvälistä. Eriarvoistavana erotuksena kuitenkin se, että monella niin sanotulla kolmannen maailman maalla ei ainakaan virallisella tasolla ole toistaiseksi ollut varaa nuivuuteen. Eteläisessä Amerikassa paikallinen vieraanvaraisuus on muutenkin suomalaiseen ilmapiiriin tottuneelle jotakin aivan uskomatonta (monelle karjalaisuutta tunnustavalle ei niin vieras ilmiö). Etenkin virallista anteliaisuutta käytetään ahnaasti hyväksi. No on se ny per...! Jopa nuivuus on pääasiassa varattu rikkaille "länsimaille"! Kritiikkiä ja rasismia "länsimaalaisia" kohtaan varmasti esiintyy, mutta väitän, ettei siinä määrin, kuin "ei-länsimaalaisia" kohtaan "länsimaissa". Yllä mainitut asiat toimikoot esimerkkeinä. "Ei-länsimaalaiset" ja eriväriset ihmiset joutuvat yleisen kylmyyden ja kovuuden lisäksi kohtaamaan vähintäänkin nousevaa institutionaalista, rakenteisiin kätkeytynyttä nuivuutta, joka mielestäni on nuivuudesta pahinta laatua.


Olkoot eteläamerikkalaiset ja afrikkalaiset maat nuivempia ylpeitä "länsimaita" kohtaan. Toivon, että "länsimaisille" tuotteille tullaan asettamaan suojatulleja siinä missä niitä on asetettu köyhempien maiden tuotteille tässä mukamas vapaassa markkinataloudessa. Olisi vain reilua, että myös "ensimmäisen maailman maiden" asukkaat joutuisivat maksamaan viisumeistaan vieraillessaan loma- ja yritys(vero)paratiiseissaan. Maita ei tulisi niin helposti luovuttaa suuryrityksille eikä rikkaille "länsimaalaisille" ylipäänsä. Tämä on tasapuolisuutta. En usko, että esimerkiksi rikkaiden afrikkalaisten annettaisiin niin helposti ostaa maita vaikkapa Saksassa. Niin ikään suomalaisten täytyisi kansallistaa Sodankylän malmivarat ja rajoittaa ulkomaalaisten maaostoja Suomessa tasapuolisuuden nimissä. Eiväthän esimerkiksi venäläisetkään niin helposti maitaan ole myymässä, miksi siis suomalaistenkaan tulisi niin tehdä?


Puhuttaessa "länsimaalaisiin" kohdistuvasta rasismista, tulee monille ensimmäisenä mieleen Zimbabwe. Zimbabwen tilanne on, mitä se on, eikä se varmaan muuksi muutu ennen kuin johto vaihtuu. Etelä-Afrikassakaan tuskin toivutaan menneisyyden traumoista pitkään aikaan. Katkeruus koettuja historiallisia vääryyksiä kohtaan lienee syvään juurtunutta. Uutta Nelson Mandelaakaan emme varmaan tule näkemään. Kollektiivinen anteeksianto olisikin jatkuvan kehityksen kannalta tärkeää. Israelin ja Palestiinan tilanne on hyvä esimerkki siitä, mihin katkeruus ja kostonhalu johtaa. Huolimatta joistakin ikävistä tapauksista, Afrikan manner, kuten Etelä-Amerikkakin ovat nousemassa ja eteenpäin pyrkiminen jättänee ennen pitkää synkän historian varjoonsa. Esimerkiksi Kolumbiassa ei vain pohdita historiallisia vääryyksiä, vaan pyritään myös eteenpäin. Kunhan monsantot ja chiquitat potkitaan kansalaisten mailta pois, todellinen vauraus ja itsenäisyys odottanee aivan nurkan takana.


Jenkkiytyminen ja anglosaksien armeijat ovat kasvava uhka etenkin köyhille, nouseville maille. Paremmin sanottuna koko maailmaa ollaan jenkkiläistämässä, eikä niinkään islamilaistamassa, kuten tietyt tahot tuntuvat uskovan. Jos ette usko, niin katsokaa vaikka television nykyistä ohjelmatarjontaa. Viekö voiton suomalaiset ja monipuolisuutta edustavat ja korostavat ohjelmat muista maista vaiko jenkkiläiset/jenkkilästä inspiraation saaneet ohjelmat? Aiheena "islamilainen kalifaatti" olisi paremminkin jonkin romaanin aihe, kun taas pikku-jenkkilöiden pystyttäminen ympäri maailmaa on hyytävä tosiasia. Suomessa tämä näkyy siten, että pohjoismainen hyvinvointivaltio ja se vähäinenkin inhimillisyys, jota on jäljellä väistyy historiaan itsenäisyyden mukana, kun paikan ottaa suomalaiseen kulttuuriin täysin sopimaton itsekeskeisyys, ääri-individualismi ja markkinavoimat (joilla ei todellakaan ole minun kasvojani!).


"Muukalaisvastainen puolue pääsemässä parlamenttiin", "oikeistopopulistiselle ja maahanmuuttokriittiselle puolueelle äänivyöry vaaleissa", "muukalaisvastaisuus lisääntynyt Euroopassa", "maan pääministeri tiukentaisi turvapaikanhakijoiden pääsyä maahan". Vastaavankaltaiset uutisotsikot ovat käyneet viime aikoina melko yleisiksi. Viimeisimmät uutiset ovat koskeneet muun muassa kreikkalaisten äärioikeistolaisten rähinöintiä, Iso-Britannian pääministerin halua kiristää maahanmuuttopolitiikkaa tai uusimpia käänteitä käänteitä Norjan politiikassa. Entäpä, jos tulevaisuudessa tulisimme näkemään seuraavanlaisia uutisotsikoita: "kapitalisminvastaiset vasemmistolaiset voimat pääsemässä parlamenttiin", "kapitalisminvastaisuus lisääntynyt Euroopassa", "maan pääministeri tiukentaisi veropakolaisten pääsyä maahan" tai: "Afrikan sekä Etelä-ja Keski-Amerikan maat asettavat länsimaille viisumipakon ja tiukentavat suurkansallisten yritysten pääsyä maahan tasapuolisuuden nimissä". Jos on oltava nuiva, sallikaamme nuivuus kaikille tasapuolisesti.



PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

109. Talous vastaan ympäristö?

Joukko Greenpeacen aktivisteja pidätettiin, kun he olivat tunkeutumassa venäläiselle öljynporauslautalle Venäjän arktisella alueella, aivan naapurissamme. Aktivistit joutuivat tutkintavankeuteen, jonka jälkeen heille langetettiin kovat tuomiot "merirosvoudesta". "Rikoksen" suuruuden huomioon ottaen on syytä kysyä, miksi noin kovat tuomiot? Lautalle tunkeuduttaessahan ei käytetty väkivaltaa, mitään ei varastettu, eikä ketään otettu panttivangiksi. Olisiko kysymys siitä, että Venäjä kenties haluaa näillä tuomioilla viestittää tiukkaa aktivisminvastaista linjaansa? Vai onko kysymys siitä, että Venäjällä on niin isot rahat pelissä, ettei se hyväksy minkäänlaisten terrorisoivien aktivistien häiritsevän elintärkeiksi katsomiaan toimintoja? Öljyhän on Venäjälle elintärkeää siinä, missä se on esimerkiksi Yhdysvalloille.


Greenpeace sai tempauksellaan asialleen haluamaansa julkisuutta. Greenpeace halusi nostaa esille näkökulmaa, jossa kiinnitettäisiin huomiota ympäristöön kohdistuviin riskeihin. Asia, joka niin usein sivuutetaan. "Kyllähän ympäristöasioista puhutaan", saattaisi joku tokaista. Valitettavasti tämänkaltainen keskustelu ei ole ollenkaan ennaltaehkäisevyyteen tähtäävää. Ympäristöriskeihin liittyvää vakavaa keskustelua käydään yleensä vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä ja vahinko on jo tapahtunut. Vastuun joutuu monesti kantamaan aivan joku muu, kuin itse vastuullinen, ellei vastuullista väsymättä ja peräänantamattomasti vaadita tilille aiheutuneista vahingoista. Esimerkeiksi käykööt taannoinen Meksikonlahden tapaus ja Kainuun Talvivaaran toiminta. Mainituissa esimerkkitapauksissa vastuulliset olisivat tuskin kantaneet vastuutaan ollenkaan ilman kovaa painostusta.


Usein öljynporauksesta ja kaivostoiminnasta puhuttaessa, rummutetaan vain sen puolesta, kuinka tärkeitä nämä kaivaukset ja poraukset ovat talouskasvun ja työllisyyden kannalta. Ympäristöön kohdistuvista riskeistä meteliä ainoina pitävät aktivistit koetaan rasittavina kehityksen jarruttajina. Vain talouskasvu ja työllisyys (tärkeitä asioita molemmat) merkitsevät. Kaikki muut vähintään yhtä tärkeät asiat jäävät täysin talouskysymysten varjoon. Ympäristökysymyksiä nykyisin tuskin edes mainittaisiin ilman ansioituneiden ympäristöaktivistien työtä. Siksi onkin valitettavaa, että ympäristöaktivismiin suhtaudutaan niin halveksuen ja parhaimmillaankin väheksyen.


Liian usein talous ja työllisyys asetetaan luonnon kanssa vastakkain. Liian usein ihmisoikeuskysymyksiä välttelevät johtavat poliitikkomme hiljenevät, kun kyse on ympäristöön liittyvistä uhkista. Onko maamme johto siis täynnä kylmäsydämisiä rahamiehiä ja naisia, joita eivät pehmeät arvot kiinnosta? Pitänee varmaan paikkansa ainakin monen oikeistolaisesti ajattelevan kohdalla. Voi myös olla, että ihmisyyteen ja luontoon liittyvät asiat kiinnostavat, mutta talousasiat menevät kaiken edelle johtuen ahneudesta ja/tai niin sanotuista realiteeteista. Kenties tässä ei haluta heittäytyä virallisesti liian hankalaksi, ettei taloudellinen kanssakäyminen Venäjän kanssa hankaloituisi. Ei haluta vaarantaa tärkeitä kauppasuhteita "pikkuasioilla". Tähän onkin helppo heittää mukaan sellaisia kommentteja, kuten: "mitäs menivät?" ja "aktivistit ottivat tietoisen riskin".



Vallalla on ajatus, että voidaan porskuttaa nykyiseen tahtiin aika lailla huoletta. "Hippien touhut" ei jaksa kiinnostaa. Ehkä olisi kuitenkin syytä alkaa kiinnostamaan. Lähettyvillämme ollaan poraamassa öljyä ja poraamisesta aiheutuva onnettomuus voisi aiheuttaa merkittävää tuhoa arktisella vyöhykkeellä, eikä tilanne olisi välttämättä läheskään niin helposti hoidettavissa, kuin esimerkiksi Meksikonlahdella. Arktiset olosuhteet tuovat omat haasteensa. Entä kuka kantaisi vastuun mahdollisen onnettomuuden tapahtuessa? Kyseinen yritys? Venäläiset, norjalaiset vaiko suomalaiset? Liekö tällä pallonpuoliskolla rohkeutta vaatia syyllisiä vastuuseen mahdollisen onnettomuuden sattuessa? Vai siinäkö sitä sitten kiisteltäisiin, kuka on vastuussa, samalla kun arktinen öljylautta tekisi tuhojaan?



Kaikkea ei voida perustella hyvillä taloussuhteilla. Talouskumppaneita on voitava arvostellakin. Joskus on otettava riski ja kritisoitava tärkeääkin naapuria, jos aihetta on. Eikö sen tulisi kuulua hyvien naapuruussuhteiden perusedellytyksiin? Joku voisi sanoa, ettemme ole niin sanotusti turvallisesti Keski-Euroopassa, josta päin on helpompi huudella itään. Kuitenkin meidän suomalaistenkin olisi korkea aika uskaltaa yksissä tuumin vaatia tärkeän asian esille nostaneita vangittuja aktivisteja vapaiksi. Moniäänisyyden on oltava mukana myös naapuruussuhteita käsiteltävissä asioissa. Uskaltakaamme siis vaatia aktivisteja vapaiksi. Uskaltakaamme vaatia todellista vastuullisuutta yritykseltä, joka tekee porauksia tärkeällä, vaarallisella ja erityisen haavoittuvalla alueella.



PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

perjantai 23. elokuuta 2013

108. Poliittiset sävelet

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei tykkää "cheekeista" ja heti nousee haloo. Saan huokaista helpotuksesta ja huomata, ettei politiikan ja etenkään poliittisten vastakkainasettelujen aika ole ohi. Paavo Arhinmäen pienellä kommentilla nostatettiin pieni myrsky. Monet ovat kommentoineet siihen suuntaan, että on törkeää, kuinka korkeassa asemassa oleva ministeri kehtaa tölväistä kunniallista veronmaksajaa. Arvon kommentoijat ovat myös vihjailleet, että kenties Paavo Arhinmäen kriittisillä näkemyksillä olisi jotain tekemistä sen kanssa, että Cheek on hengaillut "ideologisten vihollisten" kanssa. Toisten mielestä kulttuuriministerin näkemykset olivat varsin virkistäviä maassa, jossa jo nuorena harmaantuvat poliitikot ja poliitikon alut jo varhain vain jauhavat kankean tympeää paskaa. Toisaalla myös allekirjoitetaan Paavo Arhinmäen kritiikki "bling-bling"-musiikkikulttuuria kohtaan.


Mielestäni on virkistävää kuulla rehellisiä ja suoria mielipiteitä ministereiltä. Vastaavanlaisiin suoriin mielipiteisiin tulee olla oikeus, vaikka ministereiden mielipiteitä ei allekirjoittaisikaan. Muistui mieleen, kun katsoin Youtubessa taannoin satunnaisia pätkiä Kummeleista. Joissakin pätkissä "pääministeri" päästää ilmoille varsinaisia sammakoita puhuen muun muassa "mutiaisista" ja muusta vastaavasta. Olisi hykerryttävää, jos tylsiltä poliitikoilta saataisiin suorasukaisia lausuntoja tai jos saataisiin tietää edes se, mitä he oikeasti ajattelevat. Pieni nyrkkitappelu eduskunnassa silloin tällöin piristäisi kummasti homehtunutta ilmapiiriä. Mallia voitaisiin ottaa vaikkapa Ukrainasta.


Toiset pyrkivät mukamas välttelemään kaikenlaisia yhteenottoja (puheiden tasolla) ja vastakkainasetteluja. Heidän mielestään on kamalaa, kun esimerkiksi musiikkia politisoidaan. Niin, pitäisi vain olla yhtä mieltä kaikesta ja turpa kiinni omista näkemyksistä. Sisällissota oli julmaa ja kyllä puolin ja toisin tehtiin vääryyksia, mutta menneet on menneitä. Jokin tossa EU:ssa mättää, mutta hei, euro tuo vakautta enkä mä mikään populisti halua olla. Nyökyttelevä konsensus sopii paljon paremmin, kuin turha politikointi. Ymmärrän kuitenkin toisaalta heitäkin, jotka haluaisivat pitää Muumit Muumeina ilman joka paikkaan tunkevaa ärsyttävää poliittista analysointia. Joskus valtio-oppi ja poliittinen näkökulma ylipäänsä voi sumentaa arkiajattelun vähän liiankin kanssa. Itsekin olen tehnyt usein hakuja Googlessa sanoilla: "Eminem" ja "politics".


Rap-musiikki ja politiikka mahtuvat kuitenkin hyvin yhteen. Sanoivat politikoinnin vastustajat mitä tahansa. Yhteiskunnallisesti kantaaottava rap ei ole mikään uusi ilmiö, kuten ei protestimusiikkikaan. Pohjoisamerikkalaista rappia edes vähän kuunnelleet osaavat erottaa eri rap-tyylit toisistaan ja siten erottaa esimerkiksi yhteiskuntakriittisen rapin niin sanotusta valtavirtaa kosiskelevasta rapista. USA:ssa esimerkiksi Public Enemy on ollut yhteiskuntakriittinen kokoonpano, kun taas joku Lil Wayne on valtavirtaa. Suomessa taas ei tarvitse olla rappia hirveästi kuunnellut, jotta osaisi tehdä eron Palefacen "kommari-rapin" ja kokoomuslaisen Cheekin valtavirta-rapin välillä.


Hyviä tai ei, mielestäni kenelläkään, joka suhtautuu kriittisesti jompaan kumpaan mainituista, ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia muita suhtautumaan kriittisesti toiseen artisteista, (kuten ei ole oikein vaatia täydellistä mielipiteettömyyttä). Ei edes niiden piirien sisällä, jossa muuten asioista ajatellaan hyvinkin samalla tavalla. Mielestäni Cheekilla on iskeviä ja siltä osin ihan hyviä kappaleita. Mutta ei niissä kyllä varsinaista sanomaa ole, toisin kuin esimerkiksi Palefacen sanoituksissa, joissa on sekä iskevyyttä että sanomaa.


Se, että musiikista on kokonaisuudessaan tullut sellaista, ettei tyylilajeja ja artisteja juurikaan erota toisistaan, on ongelmallista. Kaikki musiikki on tasapaksua mössöä ja "parhaimmatkin" kappaleet ovat parhaimmillaan vain ok:n kuuloisia. Kaikkialla hoilataan vain sitä samaa mukamas rakkauden, biletyksen, panemisen, rahan kuluttamisen ja yleisesti ottaen oman paremmuuden ihanuutta. Tätä ministeri Arhinmäki varmaankin tarkoitti kritisoidessaan "cheekeja". Haukku ei yleensä kohdistu vain yhteen artistiin, vaan siihen, kuinka yltiökaupallinen, samoja asioita toisteleva musiikki on vallannut kaikki soittolistat. Vielä puuttuu se, että levy-yhtiöiden mannekiinit alkavat "yleisestä rappiosta" hoilaamisen lisäksi tuoda lauluihinsa mukaan mainosmerkkejä. Tulemmekohan seuraavina vuosina kasvavassa määrin kuulemaan piilomainontaa? Aika ahkerasti nuo valtavirrassa roikkuvat rapparit ainakin rapakon takana ovat kappaleissaan mainostelleet. Vallassaolijat voisivat myös täällä Suomessa laittaa näkyvämmin tai kuuluvammin sormensa peliin ja pyrkiä levittämään ideologiaansa entistä aggressiivisemmin musiikin avulla.


Dallaan Stadin tuulisilla kaduilla
Askeleitani DC:t keventää, ne saa mut lentää
Lempee tuuli kasvojani hellii,
Marimekon ja Dolce&Gabbanan muoti näköaistii lellii
Espan puisto kutsuu,
Penkit täynnä hymyilevii hutsui  typyjä lukee Cosmopolitanii
Istun viereen syömään omenaa, muistelen omaa ex-hanii
Päivitän statusta uudenkarheel älypuhelimel
Kirjotan et "mun vieres istuu kuuma kissa päällään H&M:t
Sydämeni jo kerran rikottu,
Vannon, et mun tielle ei enää tuu noi ämmät
Sielu sanoo ei,
Mut kuuma ilma saa lihan hakee päätökselle lykkäystä"
Vuodatukseni saa yli 500 tykkäystä

 ...


"I have a dream" sanoi jo Martin Luther King
Mun unelma on vapaat markkinat ja Burger King
Ooooo, laman lapsi mä oon,
Mut jeaaaa, villi ja vitun vapaa luonteeni on
En oo köyhä enkä kipee, liikkeissäni oon ripee
Aamiaiseni syön Kämpissä
Lihon ja laajenen
Niin vitun paljon että tarviin kuusion 
Ja muut pikkuartistit hakeutuvat kanssani fuusioon...


 *Kuulit juuri pätkän 6 minuutin mittaisesta, osittain sensuroidusta kappaleesta "Vapauden Ihanuus". Voit ladata kappaleen verkkokaupastamme edulliseen hintaan. Kaupan päälle saat deluxe-version kappaleesta "Listauduin Pörssiin". Edullisella hinnalla suosittelemme myös ladattavaksi erään toisen kuuman artistimme kappaleet: "Itken Pois Mun Maybellinet" ja "Sä Sotket Mun Lancômet".  Jäsenemme saavat lisäksi latailla kerran kuussa, minuutin ajan kappaleita puoleen hintaan! Tutustuthan myös muihin etuihimme, joista pääset perille tilaamalla kerran kuussa ilmestyvän sähköisen uutiskirjeen. Seuraavaksi kuulet pätkän kappaleesta "Yritysverottajat On Huonoi Sängyssä".*


Mutta niin... Eräällä tavalla niin sanottu massamusiikki voi edustaa ideologiaa. Mistä lie tulevat nuo itseään toistavat aiheet? Etteivät vaan rahamaailmasta? Niin sanotuilla roolimalleilla voi olla tärkeä rooli mielipiteenmuodostamisessa. Etenkin, jos kuulijakunta on nuorta. Kun vielä artisteja hehkutetaan julkisuudessa "koko kansan artisteina" ja iloitaan siitä, kuinka Pikku G:n tai Cheekin musiikki on soinut myös perheiden autoradioissa. Vihdoinkin nuorten ja aikuisten maailmat kohtaavat! No joo, on muistettava, että nykyiset nuoret ovat yleensä todella fiksuja. Kaikki eivät myöskään kuuntele rappia tai niin sanottua valtavirtamusiikkia. Julkisuudessa olevien ja julkisuudessa hehkutettujen mielipiteillä saattaa silti olla yllättävän suuri merkitys. Liekö tehty tutkimusta Pikku G:n kepulaisuuden vaikutuksista ja siitä, miten Cheekin kappaleet ja arvomaailma vaikuttivat ja vaikuttavat niihin faneihin? (LISÄYS:) Kuunnelkaapa tarkkaan tämä kappale ja arvioikaa itse, voiko musiikki vaikuttaa asenteisiin.


Toisenlaista äärimmäisyyttä edustanee se, että lopetetaan oman mieliartistin fanittaminen silloin, kun kyseisen mieliartistin mielipiteet paljastuvat "vääriksi". Kun Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuonna 2008 vastakkain olivat Barack Obama ja John McCain, elettiin suurten odotusten aikaa. Ilmeisesti kumpi tahansa olisi ollut ainakin parempi vaihtoehto, kuin George.W.Bush. Tiedä sitten, kun kuuntelee ajoittain John McCainin sotasammakoita Venäjästä ja Iranista. Republikaani on republikaani. Suosittua puertoricolaista reggaeton-artistia, Daddy Yankeeta arvosteltiin siitä, että hän uskalsi tukea republikaaniehdokasta vuoden 2008 vaaleissa. Rap-artisti Fat Joe oli yksi kovaäänisimmistä kriitikoista. Toisen ihmisen äänestyskäyttäytymistä saa mielestäni ihmetellä ja kritisoida kovastikin. Henkilökohtaisuuksiin ja äänestyskäyttäytymisen tuomitsemisiin ei tulisi mennä. Monille usalaisille ja puertoricolaisille tuli varmaankin yllätyksenä Daddy Yankeen äänestyskäyttäytyminen. Toivottavasti monet eivät silti lopettaneet suosikkiartistinsa kuuntelua vain poliittisten mielipide-erojen vuoksi. Daddy Yankeen ja Cheekin kappaleet, niin vailla sanomaa, kuin ne (ainakin näennäisesti) ovatkin, pysynevät edelleen iskevinä huolimatta siitä, että kyseiset artistit äänestivätkin "vääriä henkilöitä". Tulen jatkossakin kuuntelemaan Youtubessa ja vastaavissa jopa joitakin Pitbullin kappaleita huolimatta siitä, että hän mielestäni pahasti liioittelee verratessaan Che Guevaraa Adolf Hitleriin ja on muutenkin mielestäni rähmällään "väärään suuntaan". Kyseisten artistien levyjä en kuitenkaan ostaisi.


 Lisäys: Ideologia näemmä sittenkin jakaa musiikkimakua ;)




PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

tiistai 13. elokuuta 2013

107. Paremman profiloitumisen puolesta

Elokuun 3. päivä osallistuin "Reclaim the Street"-kadunvaltaustapahtumaan. Kadunvaltausta voidaan pitää vastalauseena ralleille tai vastalauseena läpikaupallisuudelle ylipäänsä. Valitettavan usein suomalaisissa kaupungeissa mennään kaupallisuuden ehdoilla. Unohdetaan, että kaupungeissa asuu myös vähävaraista väkeä, jolla ei useinkaan ole varaa kuluttaa. Kaupungeissa asuu myös niin sanotusti "erilaista väkeä", jota ei vaan satu kiinnostamaan shoppailu tai muut rahaihmisten huvit. Kaupungit on pääasiassa valjastettu tarjoamaan porvarillisia huveja. "Roskaväki" taas likaa katuja ja tuottaa pelkällä olemassaolollaan "paremmalle väelle" ahdistusta ja vitutusta. Keitä varten kaupunki on suunniteltu ja keiden ehdoilla kaupunkia kehitetään? Mielestäni jokavuotinen kadunvaltaus -tapahtuma tuo hyvin esille tätä kysymystä. Kun rallit ja mainostajat valtaavat kadut, haluavat kadunvaltaajat myös osansa Jyväskylän kaduista.


Tänä vuonna vallattiin pätkä Seminaarinkatua, yliopiston kirjaston lähellä. Mukana valtauksessa oli anarkisteja, joitakin vasemmistonuoria, kaksi kommunistinuorta (meikäläiset) ja mahdollisesti aktiiveja myös muista poliittisista järjestöistä. Kulkue lähti liikkeelle Kirkkopuistosta Hannikaisenkadun ja Yliopistonkadun kautta kohti Seminaarinmäkeä. Tunnelma oli ihan mukava. Hyvässä hengessä siellä istuskeltiin ja seurattiin esiintyjiä (erilaisia tansseja). Hyvillä mielin sieltä sitten lähdettiin pois. Päivän saldo: luoksemme tuli kaksi henkilöä, jotka toivon mukaan ovat oikeasti kiinnostuneita KomNL:n toiminnasta. Ihoni myös hieman paloi ja saimme lisäksi yhden "kommunismi on kuollut!"-huudon. Varsin onnistunut päivä siis.


Päivän päätteeksi kävin lukemassa Keskisuomalaisen verkkoartikkelin kyseisestä tapahtumasta. Selailin myös hieman kommentteja läpi. Ihan asiallisia kommentteja siellä oli, vaikkakin myös huomattavan paljon sivistymätöntä ajatusmaailmaa edustavia kommentteja löytyi myös (ovat näemmä hieman siistineet tuota keskusteluosiota sitten viime näkemän). Jotkut taisivat olla sitä mieltä, että "hippikulkueen" päälle olisi voitu ajaa. Mitäs ovat siellä tiellä... Joitakin epäideologisia rationalisteja tuntuu ärsyttävän pelkkä erilaisten ihmisten olemassaolo. Hipeille vaan pamppua, jiihaa ja ihahaa. Ratsupoliisin selästä. Vesitykkejäkin olisi voitu tuolle päivälle hommata viilentämään auringon lämmittämiä "hippipunkkareita". Hieman viilennystä sopisi välillä antaa myös arvon epäideologisille rationalisteille.


Sitten vähän itse ralleista. Ralleja kritisoidaan muun muassa siitä, että ne rajoittavat paikallisten asukkaiden liikkumista. Niitä syytetään kaupallisuudesta ja niistä lieveilmiöistä, joita "keskiluokkainen, örveltävä rallikansa" tuo tullessaan. Ralleista on sanottu, että se on meluisaa, saastuttavaa ja että se ei edes ole urheilua. En ota kantaa siihen, saastuttaako ralli, koska en ole asian suhteen mikään asiantuntija. En myöskään ota kantaa siihen, onko ralli urheilua vai ei. Itse taannoin katselin formuloita. Mielestäni rallit sinänsä eivät ole kaiken pahan alku ja juuri. Huvinsa kullakin. Olisi kuitenkin kohtuullista, että arvon mainostajat ja muu ralliväki vastaisivat kustannuksista, ettei "Suomen Ateenan" tarvitsisi tuhlata vähäisiä rahojaan, kun edes peruspalveluihin ei tunnu rahaa riittävän. Miksi profiloitua jonain sellaisena, mitä ei edes olla? Ei Jyväskylä ole mikään rallikaupunki. Missään Jyväskylässä en ole nähnyt sellaista liikettä, joka olisi erikoistunut juuri ralliin. Myydäänkö täällä ralliaiheisia tuotteita muulloin, kuin rallien aikaan? Ovatko jyväskyläläiset jollakin lailla rallin suurkuluttajia? Tulipa mieleen eräs Aku Ankka-sarjakuva, jossa Aku Ankka sisarenpoikineen matkustaa "San Rioon", joka on erityisen tunnettu jalkapallohulluudestaan. Kyseisessä kaupungissa kaikki liittyy aina jollain tavalla jalkapalloon. Jyväskylässä en vastaavaa hulluutta ole nähnyt rallin kohdalla. Olisiko aika kehitellä jotain muuta rallien tilalle, jotta voitaisiin profiloitua jonain sellaisena, mitä oikeasti ollaan?


Siinä missä maahanmuuttokriitikoilta ja Suomen "brändääjiltä" voitaisiin kysyä, mitä on suomalaisuus, voidaan Jyväskylän ja niin sanotun Keski-Suomen mittakaavassa kysyä, mitä on jyväskyläläisyys ja missä ihmeen Keski-Suomessa keskisuomalaiset asuvat? Keskisuomalaisuudessa ollaan profiloiduttu kohtalaisen hyvin. Täältä löytyy Keskimaata ja täällä luetaan Keskisuomalaista. Säämiehet ja säänaiset ennustavat säätä Etelä- ja Keski-Suomeen. Kun Suomen karttaa katsoo, on mielestäni hieman omituista, että täällä päin Suomea puhutaan Keski-Suomesta, kun Suomea löytyy ymmärtääkseni myös vaikkapa Kokkolan yläpuolelta. Ei Suomea tietääkseni olla katkaistu mistään Kokkolan korkeudelta ja Kokkolassakaan ei taideta olla puoli välissä. Kannatan toki ajatusta, että Lappi itsenäistyisi. Ei muualla Suomessa Lapista olla ainakaan hallinnollisella taholla kiinnostuneita ellei kysymyksessä ole Lapin alistaminen kansainväliselle pääomalle ja saamelaisten maiden anastus. Toiseksi "keskisuomalaisuutta" perustellaan sillä, että "Keski-Suomi" on liikenteen solmukohta ja se sijaitsee ikään kuin keskellä. Jos katsotaan vaikkapa Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakuntia, niin kyllä se Keski-Suomi tosiaan on siellä välissä. Suomessa on kuitenkin monia kaupunkeja ja alueita, jotka sijaitsevat kartassa keskellä. Oli kyse sitten vaikkapa Etelä-Suomesta tai Pohjois-Suomesta (Lapista).


Jyväskylä haluaa profiloitua kansainvälisenä opiskelukaupunkina. Jyväskylä onkin varsin kansainvälinen opiskelukaupunki niin hyvässä kuin pahassa. Tänne tullaan opiskelemaan läheltä ja kaukaa. Busseissa kuulee ulkomaisia kieliä  ja kaupunki tarjoaa opiskelijoille kohtalaisen hyvät puitteet opiskeluvuosia varten. Kun tutkinto on taskussa, tänne ei suinkaan jäädä. Valmistuneet opiskelijat suuntaavat pääasiassa Helsinkiin ja muihin suurimpiin kaupunkeihin, joissa on paremmat työllistymismahdollisuudet.
Ikävä tosiasia on, että lähes kaikki on keskitetty Helsinkiin. Tampereella, Turussa ja Oulussakin taitaa olla paremmat mahdollisuudet työllistyä, kuin Jyväskylässä. Miksi Jyväskylässä on sitten vaikeampi saada töitä, kuin monessa muussa suomalaisessa kaupungissa? Miksi Suomessa ylipäänsä työnsaanti on vaikeampaa, kuine ennen? Jos markkinauskovaisilta työnantajaväen diktatuurin edustajilta kysytään, syynä ovat verot. Veroja pitäisi laskea ja markkinoita pitäisi vapauttaa lisää, koska ne eivät vieläkään ole riittävän vapaita (milloinkahan ne ovat?). Pois vaan kaikki holhoavat ja protektionistiset rajoitukset, niinkö? Kenties se todellinen vapaus koittaa, kun liitymme oikeiston ihannemaahan, Yhdysvaltoihin (kunhan meistä ensin tulee EU:n osavaltio). Totta kai syynä on myös nykyinen pullamössökansa, joka ei suostu joustamaan omista oikeuksistaan tarpeeksi ja laittamaan nimeään orjatyösopimuksiin.


Mitäs niistä narsisteista onkaan sanottu... Syy on aina muissa. Syy ei suinkaan liene siinä, että yrityspomot keskittyvät tienaamaan optioita ja säästämään työvoimakustannuksissa yritysten ja työpaikkojen kehittämisen sijaan. Mitä paremmin yrityksillä menee, sitä enemmän on pakko potkia työntekijöitä pois, koska tehostaminen. Koska kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen. Uskon myös, että monessa yrityksessä riskinottokyvyttömyys vallitsee, eikä uutta työvoimaa haluta palkata. Pienyritykset voisivat työllistää paremmin, mutta näinä aikoina ei ole helppoa olla pienyrittäjä. Isoa ja suurta suositaan. Verohelpotuksia sataa suurille yrityksille, kuin taivaalta mannaa ja siitäkin huolimatta rahat eivät jostain syystä riitä veroihin, vaan valuvat veroparatiiseihin. Pienyrityksiä taas kuritetaan suurilla veroilla ja yksinyrittäjä on samalla yrityksensä työläinen.


Herra kaupunginjohtaja voisi virkamiesmafiansa kanssa ottaa huomioon myös nämä työllisyysasiat peruspalveluiden ohella kunhan tulevien asuntomessujen järjestämiseltä ja muulta tärkeämmältä puuhastelulta ehtivät. Voitaisiinko viimeistään Jyväskylän 200-vuotispäivänä profiloitua sellaisena kaupunkina, joka takaa julkiset, korkeatasoiset peruspalvelut? Eikö olisi hienoa mainostaa Jyväskylää kaupunkina, joka takaa kaikille tulotasoille inhimilliset puitteet viettää vapaa-aikaa? Voisiko "kansainvälinen opiskelijakaupunki" tarkoittaa myös pysyvyyttä? Olisi hyvä, jos Jyväskylästä tulisi ihan asuinkaupunki, eikä vain harmaantuva läpikulkupaikka. Tällä hetkellä Keski-Suomi vaikuttaa ennemminkin periferia-Suomelta ja periferia-Suomi siitä uhkaa tulla. Ettei vain kävisi niin, että (kuten Keskisuomalaisessa yhdessä sukkelassa kommentissa sanottiin) tien varteen tullaan pystyttämään Markku Anderssonin patsas, joka kerjää rahaa "Suomen Ateenalle"... Siinäpä sitä profiilia olisi kerrakseen!


PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!